keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Muuttoa, jäähyväisiä ja kaaosta.

Ensimmäinen rauhallinen hetki sitten syyskuun 17. päivän. Kaikki tapahtuu kovin nopeaan tahtiin joten oikeastaan nyt vasta ehtii hengähtää ja miettiä että mitäs hittoa tässä todella on tapahtumassa. Muuttoauto on buukattu sunnuntaille, jolloin tämä neiti jättää Pääkaupunkiseudun tomut taakseen ja suuntaa kohti kotia. Uusi työ alkaa jo maanantaina ja arvatkaas miten paljon jännittää. Ortopediasta kardiologian pariin hyppääminen ei todellakaan tule olemaan helppoa, mutta eipä tässä helppoa haettukaan. 

Tavarat alkaa nyt olla käytännössä pakattu, lukuun ottamatta niitä pieniä tavaroita ja vaatteita joita tässä vielä tulee tarvitsemaan. Äidin kanssa puhelimitse konsultoitu asioita noin sata kertaa. Muutto takaisin kotiin hirvittää ehkä hieman vähemmän kuin viimeksi. Mutta kuitenkin tämä on täysin VÄLIAIKAINEN ratkaisu. Vanha huone on äidin kertoman mukaan raivattu tyhjäksi meikäläisen tuloa varten. Saa nähdä miten kauan kestää että vanhemmat alkaa asettamaan kotiintulo aikoja yms teinitytön rajoja. No joo ei kai sentään. Ainakaan toivottavasti. Onhan siitä jo kohta kuusi vuotta kun viimeksi olen asustellut perheen kanssa saman katon alla. 

Perjantaina tulee "vanhoja" työkavereita viettämään läksiäisiä tänne laatikkohelvettiin. Viimeiset jäähyväiset sille sakille, josta toivon kuulevani vielä paljon ja pitkään. Niin rakkaita ihmisiä työkavereista on tullut kahden ja puolen vuoden ajan. Itkulta tuskin vältytään, kuten tuli jo maanantaina todistettua viimeisen työpäivän jälkeen. 

Uudet haasteet odottaa ensiviikolla, toivottavasti niistä selvitään hengissä. Jollain tavalla en edes jännitä itse työtä vaan lähinnä uusia työkavereita. Onneksi löytyy sen verran rämäpäisyyttä tästä tytöstä, että uskaltaa heittäytyä tyhjänpäälle. Seuraavassa päivityksessä todennäköisesti päivittelen kaaosta ja kauheutta uudessa työpaikassa. Viikonpäästä sen sitten näkee. Hyppy tuntemattomaan alkaa tästä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti