Huhuh mikä viikko. Sunnuntaina klo 9.00 isukki pikkuveljen kera kaarsi entisen kotini pihaan kuorma-autolla noutamaan tytteliä kotiin. Koko sunnuntai päivä meni ravatessa rappusia laatikoiden ja hyllyjen yms kanssa ja arvatkaa onko kintut vieläkin hellänä tästä. Nyt muutamia päiviä täällä hääränneenä olen saanut oman koloni vihdoin lähes asuinkuntoon.
Oma kolo löytyy tismalleen samasta paikasta kuin kuutisen vuotta sitten äidin ja isän omakotitalon yläkerran peräkammarista. Pelkäsin kuollaksenikin miten ahdistavaa "kotiin muuttaaminen" tulisi olemaan, mutta jollain tavalla jo viiden päivän jälkeen tunnen oloni niin paljon kotoisammaksi kuin edellisessä kommuuni asunnossani Vantaalla. Omaa rauhaa tuntuu olevan enemmän kuin odotin ja vanhempien "ahdistelu" on jäänyt hyvin vähäiseksi. Äiti keittää aamukahvit valmiiksi ennen aamuvuoroon lähtöä ja isukki kuorsaa kotoisasti alakerran sohvalla rankan työpäivän jälkeen. Asiat eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien saatossa.
Mikä tosin on muuttunut on minä itse. Olen työssäkäyvä "vakavasti otettava aikuinen". Kaipaan omaa asuntoa vaikka viihdyn täälläkin. Kuusi vuotta poissa kotoa tekee sen, että 26 vuotiaana ei enää tee mieli majailla vanhempien luona. Isä on enemmän kuin innoissaa ja puhuu siitä miten järkevää on että asun vanhempieni talossa, enkä joudu maksamaan vuokraa vieraalle taholle. Pelottaa mitä siitä tulee kun löydän sen asunnon jossain vaiheessa. Ajattelin taloudellisuuden puolesta majailla täällä joulun yli ja alkuvuodesta aloittaa aktiiviset etsinnät. Koko ajan selailen ilmoituksia, ettei se unelma-asunto mene vain sivu suun.
Aloitin uudessa työpaikassa maanantaina ja olen täydellisesti pyörällä päästäni. Uudet kuviot, uudet tietokoneohjelmat ja uudet työkaverit. Voitte kuvitella varmaan ettei iltaisin ole tarvinnut hakea unta kovinkaan kauan. Tänään vietin ensimmäistä vapaata ja nukuin melkein puoleen päivään. Flunssa tuntuu tekevän tuloaan joten se tuli varmasti tarpeeseen.
Uusi elämä aluillaan rakkaassa kotikaupungissa. Uudet seikkailut edessä uuden HAASTEELLISEN työn edessä. En tiedä sydänpotilaan hoidosta juurikaan mitään mutten malta odottaa oppivani uusia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti