sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Jossain on kai vielä Joulu.

Jotkut ovat jo pitkään väittäneet että joulu on jo ihan pian. Tämän asian kanssa on ollut vähän nieltävää, sillä vuosi sitten vannoin, etten vietä joulua tänävuonna. Olen töissä kaikki pyhät ja teen vain välttämättömän Joulun eteen. Ja kun on asennoitunut vuoden että vedetään joulu minimaalisesti, jollain tavalla on ollut vaikea asennoitua jouluun. Lahjathan olen hankkinut jo aikapäiviä sitten, koska kerrankin sain loistavat ideat ajoissa ja pikku hiljaa tontut on hiipineet meikäläisenkin kotiin. 



Olen jouluaaton vielä vapailla, joten ehkä sitä joulua vietetään sittenkin hiukan. Menemme lähes koko suvun voimin isovanhempieni luokse ja laitamme joulua yhdessä, jokainen omalla pienellä panoksellaan. Itse pääsen ensimmäistä kertaa tutustumaan joululaatikoiden tekoon. 

Omalla kohdalla Joulupukki on jo käynyt. Sain sen kaikkein rakkaimman ja toivotuimman joululahjan mitä tänä jouluna voin toivoa. Töitä on siis tiedossa. Ei ihan vakinaista, mutta pidempää näin ensialkuun. Saatuani tiedon puhelimitse alkuviikosta tuli pieni itku tällä tytöllä. Yksi järjettömän suuri murhe vierähti rinnalta välittömästi. 



No siitähän sitä joulua sitten alettiin laittaa. Joulukuusi nousi huoneen nurkkaan, jossa nyt loistaa valoa ja iloa arkeen. Tontut koristaa hyllyjä ja nurkkia. Rusina-koira (adoptoitu pehmokoira) löysi oman paikkansa kuusen alta. Mummi piristi vielä päiväänä tuomalla elämäni ensimmäisen jouluhyasintin tuomaan tuoksua taloon. 



Muutama päivä on vielä aikaa kokkailuun ja leivontaan ennen joulua. Menen seuraavaksi töihin vasta joulupäivänä, sillä tämän viikonlopun olen viettänyt sairastellen. Energiat tuntuu kuitenkin nousevan vähitellen ja nyt näin illan suussa onkin hyvä huomata että puhtia riittäisi vaikka mihin. Kohta kun on aika mennä taas nukkumaan. 



Toivotankin tässä kaikille ihanaa Joulua. Valkoista joulua, ainakin täällä etelässä, saa toivoa, mutta eiköhän sitä joulutunnelmaa löydy siitä huolimatta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti