sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kun matkakuumeelle ei tule loppua.

Se on yksi maailman parhaista tunteista kun saa suunnitella matkaa. Tutustua kohteeseen netistä, shoppailla matkaoppaita, tutkia karttaa ja paikkojen sijaintia. Mä rakastan matkojen suunnittelua. En ehkä enemmän kuin itse matkustamista, mutta lähelle mennään. Viimeiset kuukaudet on mennyt tutkiessa Lontoota. Viime viikonloppu meni sitten itse siellä Lontoossa. En tiedä onko edes mahdollista, että matkustaisin uuteen paikkaani ilman, että rakastuisin siihen aivan silmittömästi. Koska jälleen kerran tässä kävi niin. 




Lontoossa oli harmaata ja tuulista, mutta lämmintä. Pienoinen pettymys, koska siellä asuva kaveri oli koko viikon hehkuttanut ihanaa aurinkoista ja keväistä ilmaa. No eipä se tahtia haitannut. Tuuli ehkä välillä hieman haittasi, mutta sekin on vain asennoitumiskysymys. Lämpötila kuitenkin huiteli siellä 15 asteen tuntumassa koko viikonlopun, kun takaisin Suomeen saavuttua lämpötila oli nollassa ja täällä Turussa aloi sataa räntää heti bussista ulos astuttuani. Pienoinen ketutuksen aihe. Eikös se kevät nyt voisi jo hiljalleen hiippailla tänne meillekin. 





Lontoo oli kuitenkin ihana. Vilkas, monipuolinen ja hurmaava. Historian havinasta ja nähtävyyksistä rakastavalle (eli mulle) aivan mahtava paikka. Käveltiin paljon, ja tällä kertaa jalatkin kestivät huomattavasti paremmin kuin edellisella kahdella reissulla. Kierrettiin lähes kaikki perinteiset paikat Kensingtonin palatsista, Hydeparkin kautta Buckinghamin palatsille. Ja nyt kaikki varmaan vihaa miekäläistä täysin, mutta viimeinen kohde oli pienoinen pettymys. En oikein itsekään osaa sanoa mitä odotin, mutta jotenkin ei tullut sellaista wau-efektiä jota odotin. Tieysti ne sadat tuuppivat turistit ei varmasti auttanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla saa paremman kuva. 





Kensingtonin palatsi ja puisto taas oli omalla tavallaan ihana. "Palatsi" ei ollut kovin kuninkaallinen, mutta tavallisuudessaan yleellinen ja miellyttävä. Puutarha taas kukkivien narsissien kanssa oli mieletön. Ei tainnut William ja Kate olla kotona, eipä ainakaan heihin törmätty kierrellessä. ;) 








Yhden pienen unelman toteutus oli päästä Brittish Museumiin. Olin lapsena täysin hurahtanut egyptin historiaan Faaraoihin ja pyramideihin. Suurin toiveeni oli päästä katsomaan Lähi-Itä/ Egypti näyttelyä, jossa oli näytillä myös muumioita. Pääsin katsomaan muumioita ja kaikkea jännää suoraan egyptistä. Näytteillä oli Kleopatran helmikoruja, vanhoja hieroglyphi kirjoituksia, patsaita ja ne Muumiot. Ei ollut Tutankhamonia paikalla, mutta olin ihan innoissani. Pikku tyttö sisälläni heräsi taas. Vaikka paikka oli täynnä tungeksiviä ja puokkoilevia koululaisia, niin oli se hienoa. Paikka oli niin suuri, että meinattiin lopulta eksyä koko museoon. Nauratti kun totesimme, ettei todellakaan löydetä ulos. Onneksi ne Exit kyltit siten löytyi, ettei tarvinnut kokea todellisuudessa Night at the Museum- elokuvaa :) 







Tulopäivä Perjantai oli St. Patrick´s Day, mutta juhlinnat jäivät hyvin vähäiselle. Olin matkustanut aamuyöstä lähtien vain parin tunnin unella, joten olin kuoleman väsynyt. Nukkumaan mentiin ajoissa, ja seuraavana päivänä oltiin valmiina turisteilemaan oikeen olan takaa. Jaksoimme päivän aikana kuitenkin tutkia Brittish Museumin sekä pyöriä mm. Covent Gardenissa 



Yksi ehkä ei niin tunnettu paikka, jossa halusin käydä on Nothing Hillin ja Kensingtonin kupeessa oleva Holland Park. Holland Parkissa on japanilainen Kyoto Garden, jossa on upea vesiputois, karppilampi ja RIIKINKUKKOJA. Monta riikinkukkoa siis. Paikka oli upea. Magnolia puut olivat kukassa ja riikinkukot esittelivät upeita sulkiaan. Toki pitivät myös aivan kaameaa ääntä. Oravat kirmailivat pähkinöiden perässä. 











Holland Parkista käveltiin sitten hiljalleen parin tunnin ajan Kensingtonin kautta Buckinghamiin. Matkalla käytiin pubissa haukkaamassa lounaaksi perinteiset Fish and Chipsit. Tarkoitus oli lähteä hieman shoppailemaan, mutta vaikutti siltä, että alkaa satamaan. joten Oxford Streetin sijaan suuntasimme bussilla Westfieldin ostoskeskukseen, josta löytyi kuitenkin pitkälti kaikki samat liikkeet, mutta sisätiloista. Ihan kiva oli siellä kierrellä, vaikkei alunperin ollutkaan tarkoitus kovinkaan paljon siellä shoppailla. 

Sunnuntaille oltiin sovittu kulinaristisia elämyksiä. Yksin suurimmista toiveista oli päästä syömään "hyviin ravintoloihin" joihin kuitenkin budjettimatkalaisella on varaa. Sunnuntai- aamiaiselle päädyttiin yhteisestä toiveesta SkyGardenin Darwin Brasserieen. Ravintola kuuluu Rhubarb- ravintoloiden konseptiin, jotka ovat maailman kuulun Heston Blumenthalin luomia. Ravintola sijaisti 36 kerroksessa ja näkymät oli piiitkälle yli kaupungin. Toki paikka oli siinä mielessä aika kuumottava, koska kärsin aika pahasta korkean paikan kammosta. Rohkaisin kuitenkin mieleni, ja olin hyvin urhea. Aamiaisbuffetti oli aivan mieletön. Buffetin lisäksi tilattiin keittiöstä Eggs Royal-annokset jotka vei kielen mennessään. Eli voin todellakin suositella muillekin. Kirkkaalla säällä näkyisi varmaan kymmenien kilometrien päähän, mutta eipä nytkään maisemissa ollut mitään valittamista. 





Päivä kierreltiin Kaverin kodin lähistöllä Battersean alueella, käytiin kahvilla ja kierreltiin kauppoja. Viimeiseksi illaksi oltiin varattu pöytä Jamie Oliverin Fifteeen ravintolasta. Hetken mietin, että uskallako lähteä liikkeelle lenkkareissani, mutta sinne mentiin. Onneksi ravintola oli sen verran rento, ettei kenkävarustusta tarvinnut hävetä. Oli laukussa varmuuden vuoksi mustat balleriinat, jos ovella tulee käännytys pois. Ravintola oli todella miellyttävä. Siisti, hieno, mutta riittävän rentoja ettei tullut vaivaantunut olo. Vaikka on ihana syödä hienosti, en todellakaan ole tyttö joka viihtyisi viiden tähden michelin ravintoloissa, pikku mustassa ja korkokengissä. Palvelu oli ystävällistä, vaikka pieniä kämmejä kävi toisissa pöydissä, ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Ravintola on myös todella kohtuu hintainen. Kallemmat pääruoat taisi maksaa n. 26 puntaa. 



Matkaa varjosti hieman Helsingin lentokentän lakkoilu uhat, joka oli ilmoitettu juuri lähtöpäiväksi. Onneksi matkasin sen verran aikaisin aamulla, ettei lakkoilu ehtinyt vaikuttaa omaan matkaan mitenkään. Paluumatkalla Helsingin päässä oli sen verran rankka sumu, että paluu lento oli hieman myöhässä. Kaiken kaikkiaan matka sujui järjettömän hyvin. En ole vuosiin matkustanut yksin, joten hieman jännitin miten kaikki sujuu. Gatwickin kenttä oli hieman sokkeloinen, joten hetken sai miettiä mihin seuraavaksi kuuluu suunnistaa, mutta selvisin. Kuten myös junasta Gatwickin kentältä Clapham Junktionin juna-asemalle, jossa ystäväni oli vastassa. Vaikka on tullut reissattua jonkin verran, yleensä matkassa on mukana kaveri joka on reissannut vielä enemmän ja tietää tarkalleen mitä pitää tehdä. Heidän vanavedessä on ollut turvallista mennä ajattelematta sen enempää. Ehkäpä tästä on hyvä rohkaistua ja seuraavaksi lähteä vaikka ihan soolo-matkalle johonkin :) Eipä koskaan tiedä. 



Joka tapauksessa matkakuume ei ole laantunut lainkaan, pikemminkin pahentunut. Kun tietää ettei varallisuus riitä lähtemään ihan heti uudelle matkalle, niin halu lähteä on vielä suurempi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti