Puolitoista kuukautta sitten otin uuden suunnan ja astuin kohti uusia haasteita. Puolitoista kuuakutta uudessa duunissa, jossa opiskelija ovat reputtaneet harjoittelunsa jo ensimmäisten viikkojen aikana ja uudet työntekijät lopettavat jo alkumetreillä. Okei kuulosta dramaattisemmalta kuin mitä se oikeasti on, mutta kuitenkin. Paikka on rankka. Töitä saa tehdä jokaisen vähäisenkin sentin edestä ja usein päivä päättyy ylitöihin.
Mutta... pärjään. Ja vielä suhteellisen hyvin mielestäni. Toki päivän päätteeksi n. klo 16 kotiin päästyäni olen täydellisesti valmis nukkumaan. Työkaverit alkaa päästämään mukaan porukkaan jo kunnolla, vaikka mielestäni alusta saakka muut on suhtautunut minuun uutena työntekijänä suhteellisen hyvin. Olen saanut käsityksen osastosta, ettei siellä kovin heikkohermoiset pärjää. Täytyy pitää jalat maassa ja osasta pitää kiinni omasta mielipiteestään. Ja käsittääkseni myös työntekijät osastolla ovat hyvin tietoisia omasta mielipiteestään ja omasta arvostaan.
Puolitoista kuukautta on mennyt ja siis olehan vasta erittäin alussa urallani kyseisellä osastolla, mutta mielestäni olen saanut hyvän alun. Saa nähdä tuleeko pidemmän päälle enemmän huonoja puolia ilmi, mutta toistaiseksi olen tykännyt. Onhan se rankkaa, mutta työntekoa en ole koskaan pelännyt. Ja nyt kun urani siellä on hyvin vauhdissa, jaksaa jo keskittyä muihinkin.
Arvatkaa miten ihana on ollut nähdä kaikkia vanhoja tuttuja ja rakkaita ihmisiä. Tänne tullessani oli odottamassa iloisia yllätyksiä, ja nyt ollaankin järkkäilemässä mm. vauvakutsuja. Jollain tavalla hullua ajatella että kaverit ovat perustamassa perheitä ja menossa naimisiin, kun itse en koe itseäni edes mitenkään täysin aikuiseksi. Johtuen varmaan osittain tämän hetkisestä asumisjärjestelyistä vanhempien ullakolla.
Kämpän haku on edelleen täysin vaiheessa, tuntuu että mistään ei löydy sitä MUN asuntoa. Alkaa hieman tuntua että meikäläisellä on hieman turhan tiukat kriteerit. Yhden asunnon bongasin Naantalista, mutta vielä ei ole sieltä suunnalta kuulunut mitään. Haku on päällä niin sanotusti, ehkä joulun jälkeeen alkaa tippua enemmän potentiaalisia asuntoja. Aika näyttäköön.
Joulun odotus alkaa jollain tavalla olla jo ajankohtaista kun eletään jo Marraskuun puoltaväliä. Sain viikonloppuna tietää että olen lähes koko joulun vapailla, joten pääsen sitä joulua tosiaan viettämäänkin. Kynttilöitä on viljeltynä joka nurkkaukseen, joten sieltä sitä joulun tuntua tulee jo jollain tavalla. Kaupoissa jouluhelvetti on kuitenkin jo päässyt valloilleen ja ostinpa Kummipojallekin jo joulukalenterin valmiiksi. Ja olen ostanut jo ensimmäisen joululahjan.
Sellaista tänne suuntaan tältä erää. Uusia tuulia odotellessa, ja sitö halvatun asuntoa...