sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kesäloma vm. 2018

Pieni haikeus päällä tällä hetkellä kun ihana pitkä ja antoisa kesäloma vetelee viimeisiään. Huomenna alkaa taas arki ja aherrus. Toisaalta ei harmita mennä töihin, eikä ole sellaista loma jälkeistä masennusta tai ahdistusta mistä aina puhutaan. Mulla on niin kiva työ, että se ei tavallaan haittaa, vaikka tulin jälleen todenneeksi lomailun sopivan mulle oikein todella hyvin. :) 

 Kesä on kaikin puolin ollut tosi mahtava. Vaikka toukokuun helteiden jälkeen tulikin hetken epätoivo, että oliko se kesä nyt tässä, niin parempaa kesää ei olisi voinut toivoa. En erityisemmin rakasta kuumia kesiä, koska jostain syystä minua ei vain ole tehty kuumaan ilmastoon. Sen puolesta kuitenkin reissaaminen ja ulkona olo on huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse alituiseen miettiä mitä pitää ottaa mukaan vaatteiden suhteen. Enemmän on pitänyt miettiä, miten vähissä vaatteissa kehtaa astua ulos ovesta. Laukut ovat kyllä painaneet useita kiloja vesipullojen vuoksi. 




Olen pitkästä aikaan nauttinut mökkeilystä enemmän kuin aikoihin. Mökillä olikin huomattavasti mukavampaa kuin kaupungissa, kun lämpömittari näytti varjossakin yli 30 asteen lukemia. Uimaan ei juuri tehnyt mieli sinilevän vuoksi, mutta siskon muksuille laitettiin allas takapihalle, eikä siinä isommatkaan kuivana säilyneet. Mökillä oli aikaa vain olla, lukea, istua hiljaa rantasaunalla ja kuunnella merta. Ja ottaa kuvia. 



Meillä on mökkisaaressa hirveästi peuroja ja niitä on ihan hauska katsella. Useamman illan väijyin niitä kamerani kanssa ja sain kuin sainkin muutaman ihan kivan kuvan. Yhtenä sateisena päivänä peura-äiti vasansa kanssa kävi aterioimassa ihan melkeen takapihalla. 



Mökkeilyn lisäksi pieniä reissuja on ollut ihana tehdä. Parin päivän reissu Helsingissä muistitti taas miten paljon mä rakastan kesäistä Helsinkiä. Parin tunnin aikana kun odotin uutta seuraa saapuvaksi valetelin Töölössä vailla varsinaista päämäärää, istuin hetken varjossa Temppelinaukion kirkon kupeessa ja nautin. Helsinki kesällä on ihana. Tunnelma on jollain tavalla lumoava, kun hieman eksyy aivan ydinkeskustan ulkopuolelle. 

Toteutin myös pitkäaikaisen haaveen päästä käymään Seilin saaressa. Viime kesänä avattiin yhteys suoraan Turusta Seiliin, mutta aikataulut eivän antaneet periksi silloin. Nyt jo alkukesästä päätimme kaverin kanssa, että tänä kesänä se tapahtuu, kun meillä sattui olemaan kesälomakin aivan samaan aikaan. Aamulla hyppäsimme yhteyaluksen kyytiin ja parin tunnin päästä rantauduimme Seiliin. Historiallinen ja lähes autenttinen saaristomaisema sai taas rakastumaan. 




Seili kuuluu tällä hetkellä Turun yliopistolle, Museovirastolle ja olikos se nyt että maat kuuluu valtiolle? Saatan muistaa väärin. Joka tapauksessa Seilin saarta pyritään pitämään mahdollisimman autenttisena ja luonnonmukaisena, historiaan sopivana. Seilissä on paljon muualla hyvinkin harvinaisia kasveja joita varjellaan hyvin tarkkaan. Myös eläimistö pyritään pitämään alkuperäisenä ja vieraslajeja yritetään rajoittaa vaikka esim Peurojen kohdalla tuntuu olevan hankalaa. 





Seilin historia on varsin hurja ja monipuolinen. Alkujaan 1600-luvulla saaresta muodostui sairaalasaari Spitaalisten eristämistä varten. Hiljalleen saarelle sijoitettiin myös muita normaaliin arkeen ja "sivistyksen pariin sopimattomia" ihmisiä. Prostituoituja, rikollisia, mielenterveyongelmaisia ja mm. kuuroja. Myöhemmin spitaaliset luonnollisen poistuman myötä hävisi saarelta ja sinne perustettiin ns. Hourula. Viimeinen spitaalipotilas kuoli 1785.
Psykiatrinen hoito ennen muinoin oli kyllä aika hurjan kuuloista nykyiseen verrattuna. Diagnoosina oli mm. epileptinen kuukautishulluus, jota yllättäen nykyään ei enää taida diagnoosien joukosta löytyä. 




Historia kuuluu omiin mielenkiinnon kohteisiin, joten tämän yhdistäminen parin tunnin merimatkaan ja saaristomaisemiin ei voisi olla enää parempaa. Suosittelen ehdottoomasti käymään Seilissä ja opastetuilla kierroksilla, jossa opas osaa todella kattavasti kertoa paikan historiasta. Turusta Seiliin matka kestää n 2 tuntia ja sama matka takaisin iltapäivällä. Reissuun menee koko päivä, mutta tälläiset päivä retket on ihania kesällä. Seilissä voi myös yöpyä saaren historiallisissa rakennuksissa. Itse kuitenkin sen verran hyvän mielikuvituksen ja lievän vainoharhaisuuden omaavana en siellä kyllä varmaan nukkuisi silmäystäkään paikan "kummitusten" vuoksi. 



Kesään on kuulunut korvaamattomia hetkiä ystävien kanssa ja ihan itsekseen. Iltaisia reissuja uimaan äidin kanssa. Vesileikkejä siskon lasten kanssa. Useita luettuja kirjoja. Festaribiletystä, musiikkia, ja Turun ihanaa kesää. Istumista jokirannassa kirjan ja mansikoiden kanssa. Hellettä ja ulkona oloa. 



Mulla on ollut kaiken kaikkiaan ihana kesäloma. Helteet alkoivat suunilleen samana päivänä kun loma alkoi, ja nyt tänään mökiltä palatessa sää oli lähes syksyinen. Tässä istun parvekkeella villasukat jalassa viltin alla kirjoittamassa ja nauttiessa ihanasta raikkaasta sateen tuoksusta ja etäisestä ukkosen jyrähtelystä. Syksy saa tulla, vaikka toki toivoisin kesän vielä hetken jatkuvan. Keskikesän lapsena toivoo ikuista kesää.