lauantai 10. helmikuuta 2018

Kun aikuisuus iskee päin näköä.

Tässä viime päivinä on tullut pieni "ikäkriisi". Ei niinkään ikä numeroina vaan se miten sitä on tullut aikuiseksi. Perjantai-illan huippuhetki on se kun tekee pesän sohvan nurkkaan kirjan ja teekupin kera ja saa olla rauhassa ilman stressia nukkumaan menosta ja aamuisesta heräämisestä. Eikä edes käy mielessä että pitäisi lähteä ulos juhlimaan. Ei todellakaan käy. Siitä tylsästä normaalista arjesta on tullut oikeastaan aika hienoa. Ei kaipaa jatkuvasti jotain erityistä tekemistä tai tapahtumia. 

Allekirjoitin tällä viikolla sopimuksen vakinaisesta työstä. En siis vaihta työpaikkaa vaan nykyinen -osa-aikainen sopimukseni vakinaistettiin. Sen siivellä varasin juuri pankkiin keskusteluajan asuntolainaa ja rahatilanteen kartoitusta varten. Ja sen siivellä tässä nyt pohdiskellaan tätä aikuisuutta. 

Muutama vuosi sitten vielä mietin mitä järkeä on omistusasunnossa, auton omistamisessa, aloilleen asettumisessa. Kun ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Halusi olla vapaa muutoksiin ja mielitekoihin. Nyt tämä tilanteen vakautuminen ja varmuus tulevaisuudesta on aivan mahtavaa. Työtilanteesta ei tarvitse stressata kun tietää sen sopimuksen olevan "toistaiseksi". Äiti ja sisko olivat vähintään yhtä onnellisia, ellei jopa vähän enemmänkin :) 

Ja tulevaisuuden suunnittelu. Se asunnon ostaminen, sisustaminen ja sen OMAN kodin rakentaminen. Kun vaan pääsisi käsiksi asiaan jo nyt. Asetin itselleni tavoitteeksi ensin vakinaisen työn ja sen jälkeen asunnon. Nyt on toinen laatikko ruksattu joten seuraava työn alle. Katsotaan lyttääkö pankkivirkailija unelmani tyysti vai mihinkä riittää rahkeet. Parempi kartoittaa tilanne ja mahdollisuudet ennen kuin tekee suunnitelmia jotka eivät toteudu. 

Nyt on tavallaan kauhuissaan siitä, missä vaiheessa tämä aikuisuus iski päin näköä tällä tahdilla, mutta toisaalta aivat täynnä intoa ja energiaa. Aikuinenhan minusta ei koskaan tule sanan varsinaisessa merkityksessä. Edelleen suuria intohimoja ovat Disney, lasten sadut, legot ja kaikenlainen lapsellisuus. Taikinat on tehty syötäviksi enne paistamista, leivistä syödään ensin reunat ja Brunbergin suukot syödään pohjasta alkaen. Ja tämä tulee jatkumaankin näin. Aikuinen, mutta vain sopivassa määrin. 


“For in every adult there dwells the child that was, and in every child there lies the adult that will be.”