Näin ne syyssateet vaan saapuvat.
Eilen oli sen verran ihana ilma, että olin suunnitellut viettäväni tämänkin
sunnuntain ulkoillen, otan kamera olalle ja uuden fillarini menopeliksi. No se
sadehan alkoi jo eilen illalla, muutaman ukkosen jyrähdyksen saattelemana ja
sitä jatkuu edelleen. Vuoden aikojen vaihtelu Suomessa on rikkaus, jota monessa
muussa maassa ei ole, mutta just nyt niitä en kyllä osaa kovinkaan paljoa arvostaa.
Kaipaan Kesää. Lämpöä, aurinkoa, sitä ettei
tarvitse vetää jalkaan villasukkia, -housuja ja ja ja välttyäkseen
paleltumiskuolemalta. Ja tää hämäryys mikä sateen mukana tulee, väsyttää niin,
että 2 tunnin hereillä olon jälkeen voisin mennä jo takaisin vällyjen väliin ja
vetää verhot ikkunan eteen.
Eilisen aurinkoisen
päivän vietin Kirkkonummella rakkaan ystäväni kanssa viettäen laiskan rentoa
lauantaipäivää. Näin ”vanhemmiten” on huomannut että viettääkseen hauskaa
päivää/iltaa ei todellakaan tarvita pisaraakaan alkoholia tai meluista
pahanhajuista yökerhoa, vaan pelkästään hyvää seuraa. Siinä sivussa isona
plussana tulee yhdessä kokattu päivällinen ja telkkarin kautta katseltava
mieskomeus. Kunnon tyttöjen päivä juoruineen ja kikatuksineen. Välillä oikeen
kaipaa saada olla täysin aivoton tyttö. Arkipäivät työn parissa menee siinä,
että kaikkien yleisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi on pakko olla
skarppina joka hetki. Tämän takia vapaapäivät on toisinaan pyhitetty täydelle
aivottomuudelle.
Nyt sängyn nurkassa nököttäessäni
huomaa miten paljon yhdessä päivässä sai aikaiseksi. Ilman sitä tästä päivästä
tulisi varmasti vielä tylsempi ja masentavampi.
Samalla eilisen päivän aikana
huomasin, etten enää ole niin ulkopaikkakuntalainen PK-seudulla, kun olin
kuvitellut. Kirkkonummelle ajaessani huomasin, ettei navigaattorista ollut kuin
haittaa. Helpommin löysin perille ilman, kun en kiinnittänyt enää huomiota sen
typeriin ohjeisiin, ”kääntyä 50 metrin päästä vasemmalle” SILLALLA!! Perille
päästyäni olin ehkä jopa hieman ylpeä itsestäni, vaikka täältä kirkkonummelle
ajaessaan tarvitsee kääntyä tasan kolme kertaa.
Ja siis pohjatakseni äskeistä oon
tasan kerran aikaisemmin ajanut Kirkkonummelle ja sen jälkeen tietyöt on
muuttanut maisemaa aivan totaalisesti. Minkähän lapion ne nyt on sinne
kadottanut kun pitää koko matka Kehä kolmosen lopusta kirkkonummen keskustaan
kaivaa auki betoniautiomaaksi. Se tieosuus olisi alamäkenä täydellinen
slalom-rata.
Tällä hetkellä
sunnuntai-suunnitelmat on hieman auki, mutta pöydällä odottaa muutama Audrey
Hepburn –klassikko, vieressä tönöttää se pahuksen kirja, jota en vielä ole
jaksanut(/viitsinyt/muistanut/ehtinyt) lukea loppuun. Kunhan rakkaat kämppikseni ilmaisevat
elonmerkkejä huoneestaan lisään listaan vielä höyryävän kupin kahvia. Kuluuhan se päivä näinkin, tosin
sisätiloissa. Sytytän vielä muutaman kynttilän luomaan tunnelmaa. Ehkäpä tämä tästä.