Kesä on täällä.

Kiukuttelin kylmän kevään pitkittymistä jokin aika sitten. Nyt nautin lämmöstä enkä valita edes töissä vaikka siellä paikat on ajoittain hiukan liian hikiset. Sairaaloissa tunnetusti ei tuo ilmastointi ole yleensä parhaimmasta päästä vaikka pitäisikin. 

Viikonloppu oli ihana. Sain esimakua kesästä, vaikka lomaa ei juuri nimeksikään ole ja vapaat viikonloput vain mukana kuuloinen toive. Mökkiviikonloppu virkisti mieltä kummmasti. Aurinkoa, lievästi palanut selkä, auton pesua nurmikolla, rantasauna ja vuoden ensimmäinen uintikerta meressä. Oli muuten kylmää!!! Kuitenkin aivan ihanaa. Rantavedessä auringosta nauttinut haukikaan ei meikäläistä säikäyttänyt. 

Laiturilla tuli vietettyä tovi jos toinenkin saunan jälkeen ilta-auringossa. Eikä tehnyt mieli mennä sisään ollenkaan. Mummi ja Pappa tarjoili iltapalaksi vasta savustettuja ihan tuoreita ahvenia. Äidin kanssa parannettiin maailmaan valkoviinilasillisten kera. Voiko enää parempaa viikonloppua toivoa? 

Kevättä rinnassa ja parvekkeella.

Viime viikoisten ihanan lämpimien päivien jälkeen nämä kylmät ja räntäiset päivät alkaa kyllä ärsyttää jo toden teolla. Oli ihanaa kun ei juuri tarvinnut miettiä kerrospukeutumista ja jälkineiden vedenpitävyyttä työmatkoilla, vaan veti päälle vaan sen trikoopaidan, takin ja tennarit. Aurinkolasit päähän ja eikun kävelemään kohti työmaata. Nyt on auto ollut taas suuressa roolissa, koska kukapa tuossa räntä-/raekuuuroissa viitsii töihin kävellä kun auto odottaa mäen alla. 

Pientä piristystä ja kevään merkkejä on kuitenkin hankittava jos ilmojen herrat ei niitä suo. Kävin Maanantaina Plantagenissa "shoppailemassa", ja sen seurauksena parvekkeelle on ilmestynyt vähän elon merkkejä. Kesäkukkia ja virheää kasvia. Nyt testataan todenteolla tämän vihrpeukalon taidot ja jaksamisen. 

Meidän suvun naiset ovan järjestäen mielettömiä viherpeukaloita. Mummulla oli jossakin vaiheessa kotonaan jo melkein viidakkoa vastaavat kasvukset ja Mummi taas omaa mökillä kasvimaata viljemiä ja kaiken maailman kukkapenkkejä joka lähtöön. Äiti ja sisko ei jää paljoa kakkoseksi. Sitten olen minä. Meikäläisellä ei ole pysynyt hengissä edes tekokukat. Nyt hiljalleen olen pyrkinyt tsemppaamaan asiassa ja onhan tässä nyt jo muutama hassu viherkasvi sisätiloissa selvinnyt kynsissäni vielä toistaiseksi ihan hyvännäköisinä. 

Parvekekasvit ovatkin käsittääkseni ihan omaa luokkaansa koska niiden kanssa pitää tarkkaan katsoa viihtyykö ne auringossa vai varjossa, vaiko puoliaurinkoisessa. Sietääkö ne kylmää vai pitääkö olla laakista +10 astetta jottei ne palele, nytkun kuitenkin noita räntäsateisia päiviäkin on ollut vaikka elellään jo Toukokuuta. Miten usein kukkia pitää kastella (minulle erittäin tärkeä pointti koska sen mä usein unohdan). Jos oon muutaman päivän poissa, pitääkö värvätä kastelupartio? Jaiks. 

No nyt parvekkeella komeilee pajukorissa eri Lilan sävyisiä Tähtisilmiä, ja toisessa päädyssä pienen istuin ryhmän vierellä pienen pieni Puksipuu. Sisko veikkaili jo että Juhannukseksi saan ostaa uudet. Tähtään hieman pidemmälle, mutta yllätän itseni ja kaikki muut jos pääsen kesän näiden kasvien kanssa. Parvekkeen sisustus on vielä hieman vaiheessa, vaikka suurimmat muutokset ja ostokset on jo hoidettu. Parvekkeelle "dumpattu" valkoisesta metallipöydästä pitäisi vielä päästä eroon, ja tilalle saada jotain hieman miekäläisen tyylistä ja vähemmän tilaa vievää. Ehkä muutamia kasvejakin saattaa ilmestyä sekaan. 

Parveke on järjestetty kivasti niin, että keittiön päädyssä, on pieni yhden hengen istuin ryhmä, jonne aamuaurinko paistaa. Siellä voi nautiskella aamukahvista ja aamiaisesta. Toisessa päädyssä olohuoneen puolella on taas kolmen hlö:n ryhmä jonne aurinko paistaa päivän ja illan. Ja voi viettää aikaa kavereiden seurassa. 

Oma pieni kesäolohuoneeni. 

Pääsiäistä, Kevättä, Lämpöä ja Aurinkoa

Ja hyvää fiilistä täydellisestä kokovartalo lihasjumituksesta huolimatta. 

Tänään on ollut sellainen päivä, jolloin ei ole voinut muuta tehdä kuin ihmetellä, minne se aika oikein katoaa? 

Olen vastaillut sähköposteihin, kirjeisiin ja päivitellyt kamerasta kuvia koneelle. Ja tuntuu siltä, että aika vain katoaa. Äsken oli Tammikuu, etsin asuntoa, olin turhautunut kiukkuinen ja kipeä. Sitten Helmikuu toi asunnon ja uudelleen itsenäistymisen ja oman rauhan. Maaliskuu meni kuin lennossa työkiireissä, asunnon laiton ja sisustuksen merkeissä. Ja nyt on jo Helmikuu, Pääsiäinen ja KEVÄT!!! Eikä blogissa ole tapahtunut mitään puoleentoista kuukauteen. 

Kevät toi tullessaan alkuun kevätväsymyksen, mutta sen väistyttyä iloisen mielen ja jonkun asteisen onnelllisuuden. Ei se että olisin aikaisemmin ollut onneton. Kaikesta löytää positiivisen puolen. Töissä tuntuu löytyvän niitä nillittäjiä, jotka jaksaa valittaa, mutta jollain tasolla oma mieli on ollut virkeä ja ihmeellisen positiivinen. 

Parvekkeeni on kevään tullessa löytänyt oman paikkansa asunnostani. Ostin uudet ihanat, mukavat ja kalliit parvekekalusteet, jotka ovat liian isot kapealle parvekkeelleni. Kuitenkaan se ei haittaa. Pariin otteeseen olen päässyt jo nauttimaan kahvini aamuauringon lämmössä. Nyt parvekkeellenikin on tullut kevät ja Pääsiäinen. 

Home sweet home.

Viimeaikojen hiljaiselon jälkeen on taas aika istahtaa, hengähtää ja miettiä mihin ihmeeseen viimeiset viikot ja kuukaudet on kadonnut? Pienimuotoinen projekti uusi työ, josta olen jo kertonut aikaisemminkin jo kyllästymsieen saakka on ollut suhteellisen suuressa roolissa. Ja se josta nyt jaksan hehkuttaa seuraavaksi aina kyllästymiseen saakka on neljän kuukauden pahvilaatikkoelämän jälkeinen saavutus. OMA KOTI!!! Jossa on ikkunalauta!!! 

Viime lauantaina aamuvuorosta päästyäni suuntasin uuteen omaan kotiin. Äiti ja isä yhdessä rakkaan velikullan ja yhden tämän kaverin voimilla meikäläinen oli työpäivän aikana muuttanut. Delegointi on suuri lahjani maailmalle ja erityisesti oman laiskan luonteeni suuri helpotus. Joten saavuttuani uuteen kotiini viimeinen muuttokuorma saapui hieman jälkeeni pihaan. Muuttaminenko muka vaikeaa?? 

Toki tämän jälkeen alkoi se suurin projekti ja suuri aarteen metsästys, sain nimittäin purkaa laatikoita jotka ovat olleet varastoituneena melkein kolme vuotta. Ihania omai astioita, keittiötarvikkeita ja mitähän kaikkea laatikoden kätköistä paljastuikaan. Sain purkaa kirjoja ja DVD-levyjä OMIIN hyllyihin.

Sunnuntaina vuokraisäntäpariskunta käväisi katsastamassa uuden vuokralaisen ja pakko sanoa, tykästyin heihinkin. Pari vaikutti heti lämpimältä ja avuliaalta. Vanottivat useaan otteeseen että minun tulee ottaa yhteyttä jos vähänkin epäröin jotain. Sain luvan suihkuseinän asentamiseen ja puolittaisen lupauksen heidän jopa maksavan koko homman. Katsotaan. 

Yksi laatikko odottaa paikkaansa ja se on vielä pieni arvoitus minne tavarat tulee lopulta sijoitettua, mutta kotini on kohta valmis. Perjantaina saapuu sohva, joten uskallan pyytää ystäviä ja sukulaisia kylään kun on jokin muukin paikka istua kuin sänky ja yksinäinen Ikean keittiörappu. ,

Viiden päivän jälkeen tämä tuntuu jo omalta. Kodilta. 

Viikonloppu ylläri.

Viikonloppu sai eilen ihan uuden käänteen, kun aamusta heräsin ja pyrin ylös sängystä. Kokolailla olin ajatellut meneväni iltavuoroon, mutta sen sijaan päädyin kiukkuisena ja itkuisena Mehiläisen päivystykseen. Jostain kumman syystä meikän selkä oli vetänyt yön aikana täydelliseen jumiin ja jopa kahvin keittäminen oli koettelemus. Tässä sitä sitten maataan sohvalla hyvin eriskummallisessa solmussa, joka on ainoa hyvä asento tällä hetkellä. Ja siis olen nukkunut lähes vuorokauden kyseisen lääkärireissun suomien troppien ansiosta. 

Teetä ja sympatiaa. Ja ne viikonlopun muut eväät. 

Eipä ole meikän aikaisemmin tarvinnnut käyttää lihasrelaksantteja ja nyt tiedän että en käytäkään ellei ole pakko. Voipi olla että sinnnittelen iltaan ennen seuraavaa tablettia, koska tosiaan olen nukkunut melkein vuorokauden. Nyt selkä on ehkä hieman eilistä parempi. Ponnarin laittaminen ei tuonut kyyneleitä silmiin, mutta mukanan asennon hakeminen vie aikaa. Ja auton rattiin en todellakaan uskalla hypätä, joten pitää varmaan lahjoa pikkuveli kaupassa käyntiin. 

Vielä olisi huominen saikkua, joten tässä pitää yrittää parannella selkää, että selviää Tiistaiksi iltavuoroon. Ensimmäinen lääkärin määräämä sairausloma ikinä. Toivottavasti muiden viikonloppu sujuu mukavimmissa merkeissä. Ihanaa adventti Sunnuntaita!! 

Vuosi 2013 kohta paketissa.

Minne ne vuodet aina menee? Jollain tavalla tuntuu että tämäkin vuosi on vaan juhahtanut ohitse täysin huomaamatta. Äsken oli kesä ja uitin varpaita mökkirannan vedessä ja nyt on lumi maassa ja kahden viikon kuluttua on jo joulu. Jouluun ollaan varustauduttu hienosti, äiti ja isä on kerrankin pari viikkoa lomalla jo ENNEN joulua joten meikäläiset voi ottaa iisisti. 

Joulun alusaika on blogimaailmassa yleisesti hieman menneen vuoden muistelemista, ja kun itsekin olen seuraamistani blogeista lueskellut toisten bloggaajien vuoden etenemistä pähkinänkuoressa sitä miettii itsekin mitä vuoden aikana on tullut tehtyä.

Erääseen suosikkiblogiini kommentoinkin jo, että tuntuu siltä, että muiden elämä ja niiden tapahtumat tuntuu aina paljon miellekäämmiltä ja hienommilta ja muiden elämässä tuntuu tapahtuvan paljon enemmän. Toisaalta olen pyrkinyt arvostamaan elämän pieniä asioita ja niitä arjen ihanuuksia. Vaikkei joka päivä tai edes joka viikko olisi suurta ja hohdokasta ohjelmaa, niin ei se haittaa. Ja onhan se vain niin, että ruoho siellä aidan toisella puolen vaikuttaa aina vihreämmältä. En ehkä ole saavuttanut vuoden ns. tavoitteita, mutta voin rehellisesti todeta olevani loppuvuodesta onnellisempi kuin alkuvuodesta. 

Aamutaivas ikkunanläpi.

Alkuvuoden ajan näin jälkikäteen kaikki tuntui todella vastenmieliseltä ja hankalalta. En ollut tyytyväinen. Päivät kului töissä ja illat kotona, eikä elämässä tuntunut olevan sitä jotain. Kesän aikana kypsyttelin ajatusta "kotiin" muuttamisesta. Ja loppukesästä päätös oli virallinen ja ensimmäiset työhakemukset lähetetty eteenpäin. 

Lokakuussa muutin takaisin koti-Turkuun. 

Joulukaupungin sydän <3

Enkä ole vielä katunut hetkeäkään. Vantaalle muuttaessani kaipasin vaihtelua ja halusin nähdä maailmaa toisesta vinkkelistä. Kahden ja puolen vuoden aikana kypsyin sille, että koti tulee olemaan Turussa, vaikka olisin missä. Täällä on kaikki rakkaat. 

Uusi työ on osoittautunut kaivatuksi haasteeksi. Rankanksi, mutta kuitenkin miellekääksi. 

Kaikkea tätä summatessani huomaa kyllä, että onhan sitä tullut tehtyä. Ja kuitenkin aika suuria päätöksiä kuuluu sen piiriin. Voisin listata kaikki konsertit, tapahtumat yms. missa vuoden aikana on tullut käytyä, mutten koe sitä tarpeellisesti. Pääasiat vuoden aikana tuli summattua. Tämän vuoden suurin teema kaiken kaikkiaan oli sen oman paikan ja oman tyytyväisyyden saavuttaminen. Ja loppujen lopuksi kaikki osapuolet ovat olleet suhteellisen tyytyväisiä. Paitsi ehkä ex-pomo ;) 

Lahjaongelmia.

Joulu on tulossa ja vaikka olenkin jo ostanut puolet tarvittavista kahdesta lahjasta se toienn puoli teettää ongelmia. Mitä ostaa kohta 6 vuotiaalle pojalle lahjaksi? Mitä kohta 6 vuotiaat pojat leikkivät, mistä ne tykkää? Kummitädillä olisi vaikka miten paljon hyviä ajatuksia yhteyseen tekemiseen, mutta ongelmana niiden toteutukseen on viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut vieraantuminen kun asusteli 200 kilometrin päässä ja näki kaveria ehkä kaksi kertaa vuodessa. 

Toisen ongelman kyseisen lahjan hankinnassa muodostaa se, että kummipojalla on neljä vanhempaa veljeä, joten sitä tavaraa siellä kyllä on. Ja siksi omaperäisen kivan ja uuden lahjan hankinnassa on muutama muuttuja jotka vaikeuttaa valintaa. Ja kun itse on tyttö niin noi poikien lelut ja tavarat ei ihan juuri ole tuttuja. 

Siskontyttö ja tädin rakkaimmalle muruselle on tullut hankittua jo kaksikin lahjaa. Mikä sinänsä on hyvä, sillä tammikuussa nuppu täyttää kolme vuotta. Nuppu on pienestä saakka ollut leppäkerttu fani, joten löysin vahingossa jo kuukausi sitten täydellisen lahjan, jonka johdosta siskoseni ehkä lynkkaa meikän. Mutta kun se on niin ihana, että pidän sen melkein itse. Jokainen kohta 27 vuotias tyttöhän tarvitsee leppäkerttulattiatyynyn, eikös? 

kuva; K-Citymarket.fi

Toisen lahjan bongasin vahingossa Facebookin mainospalkista. Näitä mainoksia itse ainakin pidän suurimmalta osin humpuukina ja turhina mainoksina. Vinkee.fi nettikauppa osoittautui todelliseksi helmeksi. Tarina kaupan takana on yksinkertainen. Äiti halusi pojalleen turvallisen varustuksen pimeisiin iltoihin ja lähti väkertämään heijastinlliiviä. Upeat heijastin liivit perheen pienimmille pistettiin sitten kiinnostuksen myötä nettiin myyntiin. Tämän ostin itse Nupulleni:

Ja siis ongelmana nyt on ainoastaan se missä järjestyksessä lahjat annan. Mietiskelin että Joulupukki voisi tuoda Liivin ja meikä itse voisi synttärilahjaksi antaa tyynyn. Koska siis haluanhan nähdä edes toisen reaktion, kun jouluaaton murunen vietää siskon siipan vanhempien luona. 

Mutta se kummipojan lahja. Tämän takia mä inhoan lahjojen ostoa, vaikka rakastan lahjojen antamista. 

Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!!!