Vuosi vetelee viimeisiään ja toden teolla vuoden aikana on
sattunut ja tapahtunut osittain jopa enemmän kuin laki sallii. Jostain syystä
kun miettii mitä viimeisen vuoden aikana todella on tapahtunut miettii lähinnä
niitä huonoja kokemuksia ja tapahtumia. Edellisessä postauksessa valitin sitä
miten en ole saanut aikaiseksi juurikaan mitään niin toisaalta onhan sitä
tullut vastaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Erityisesti viimeisen
kuukauden aikana.
Taannoin tuossa hieman ennen joulua, koin kuitenkin sen
pahimman rysäyksen kun kolaroin autoni moottoritiellä. Varsinaisesti koko homma
ei ollut mitenkään paha ja ainoastaan meikäläisen auto sai hieman iskua, mutta
voin rehellisesti sanoa, että siinä kun lähtee auto hallinnasta ja pyörii ympyrää
keskellä moottoritietä, ei ehdi ajatella muuta, kuin että selviäisi hengissä.
Mukana oli enemmän onnea kuin voi toivoa ja mitään sen suurempaa ei tapahtunut.
Isoimman kolauksen sai auton puskuri ja meikäläisen itsetunto autoilijana.
Eilen kun vihdoin sain auton takaisin ja ajoin sen Turusta takaisin kotiin,
sitä samaista pahamaineista motaria pitkin, niin lievästi vähätellen hieman
jännitti. Hengissä selvittiin kuitenkin. Niin auto kuin minäkin.
Jouluna sain kuitenkin lepuuttaa niin kolahtanutta
itsetuntoa kuin yleisesti hermoja ja jalkoja perheen parissa rakkaalla mökillä.
Joulukuusi, kymmenet kynttilät ja se LUMI!! Vaikka olen vanoutunut talven
vihaaja, niin jouluna kuuluu olla lunta, ja sitähän oli. Mahtavinta koko
joulussa oli se, että pääsin oikein ajan kanssa viettämään aikaa rakkaan ihanan
kultaisen siskon tyttöni kanssa. Pulkkamäessa lumi lensi niin ettei välillä
nähnyt missä on taivas ja missä maa.
Tuli myös leivottua muutamat pasteijat ”Pappalle”,
eli meikäläisen isukille. Voitte vaan kuvitella sitä naurun määrää kun 2v.
tyttösen kanssa aletaan leipoa. Sotkusta ei kannata puhuakaan, mutta oli niin
kivaa, että vieläkin poskia pakottaa. Mussukka on muutenkin niin rakas pakkaus,
että tällä elää vaikka minkä kriisin ja kauheuden yli.
Nyt alkaa lomakin lähestyä loppuaan ja uuden vuoden
vietänkin jo sairaalan rauhassa. Ehkä on sen verran rauhallista että ehtii
muutamat raketit bongata parvekkeelta. Loistavaa loppu vuotta ja toivottavasti
parempaa alkavaa vuotta kaikille. Ehkäpä ensivuosi alkaa paremmissa merkeissä
kuin tämä loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti