Vauhdikasta alkuvuotta...

Tammikuu on alkanut aikamoisessa menossa ja meiningissä niin töiden kuin muun elämän suhteen. Hulinaa ja menoa on riittänyt eikä joka kerta ihan hyvässä mielessä. Terveyden suhteen tuli pientä mietittävää ja saa nähdä mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Mitään kauhean dramaattista tai pelottavaa ei onneksi ole kyseessä, mutta ainahan se pistää miettimään. Samalla kun töissä saa raataa niskalimassa perinteisten töiden parissa ja samalla pyrkiä antamaan mahdollisimman hyvää opiskelijan ohjausta, niin alku vuosi on ollut henkisesti aika uuvuttava.

 Huonojen uutisten ja työkiireiden keskellä pieneksi piristysruiskeeksi tuli rakkaiden vanhempieni vierailu. Olen asunut poissa perheen parista muualla nyt reilun puolentoista vuoden ajan, ja nyt sain heidän ensimmäistä kertaa käymään luonani. Vaikka visiitti oli vain lyhyehkö, niin eilen heidän kanssaan viettämä päivä oli parhain päivä pitkään aikaan. Sainpa heidän vielä käymään aamu kahvilla ennen paluu matkaa kohti kotiseutua.

Äidin kanssa oltiin sovittu jo reilu kuukausi sitten, että hän tulee lomalla käymään, kun kerta itse saan sumplittua työvuorot niin että parin vapaata osuu sopivaan kohtaan. Yllätyksenä tuli kuitenkin että Isäkin lähti mukaan. Ottivat oikein loman kannalta koko homman ja majoittuivat vielä lähellä olevaan hotelliin. Pieni luksus pala arjen keskelle. Eilen vietimme päivän ensin kämpillä miekäläisen kokkaileman sienirisoton parissa josta suunnattiin kylpylään rentoutumaan ja nauttimaan porealtaista. Oli aikalailla mukavaa nähdä isänkin vaihteeksi rentoutuvan ja nauravan sillä tavalla. Ei siis, että hän normaalisti olisi mikään tiukkapipoinen murjottaja.

Tietysti vierailu synnytti pienoisen paniikin ja viikon verran olen neuroottisesti siivonnut kämppää pienissä erissä töiden jälkeen ja ennen töitä. Kämppikset ovat varmaan jo aivan raivona äkilliseen siivousneuroosiin. Yksikin lautanen olohuoneen pöydällä tai laukku eteisen lattialla sai meikäläisen aivan raivoksi. Sillon ei naurattanut mutta nyt jo hiukan huvittaa. Pitihän sitä nyt saada paikat kiiltämään kun äiti tulee tekemään tupatarkastusta ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. 

Joka tapauksessa tätä olin kaivannut. Toki jouluna sain viettää aikaa perheen parissa, mutta mikä koko jutussa oli tärkeintä, oli isän tänne tuleminen. Hän pääsi näkemään missä minä asun ja miten täällä ollaan pärjätty. Ja mikä tärkeintä oli se, että tästä itse sain tavallaan jonkinlaisen hyväksynnän isältä.  Hän ei missään vaiheessa ei pitänyt ajatuksesta, että muutan pois Turusta, saati sitten pääkaupunkiseudulle, joten nyt saan rauhan sen suhteen. Isän tyttö, henkeen ja vereen.  <3