sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Viherpeukaloa etsimässä.


En ole koskaan ollut mikään kovinkaan pätevä viherpeukalo. Lähes koko suku on aina naureskellut, että kaktukset ja kaikki nekin kasvit mitkä pitäisi olla mahdotonta tappaa, kuolee mun käsittelyssä. Ja oikeastaan tottahan se on ollut. Ainakin tähän päivään saakka. Olen hiljalleen yrittänyt täyttää kämppää viherkasveilla, jotta saataisiin hiukan eloa ja vihreää sisällekin ja nyt vihdoin ja viimein näyttää siltä että suvussa kulkenut viherpeukalo alkaa sittenkin nostaa päätään. Mun kaktus KUKKII!!! Tälläistä ihmettä ei tässä taloudessa ole aikaisemmin tapahtunut. Tästä piti jopa soittaa äidille, joka meinasi lopulta tukehtua nauruun. J



Toki samalla katsauksella heitin jo pitkään maljakkoa koristaneen Bambun vanhuksen roskiin koska sen varsi alkoi olla enemmän keltainen kuin vihreä. Tämän tosin pistän jo vanhuuden piikkiin, eiväthän viherkasvitkaan ikuisuuksia elä. Olihan kyseinen Ikea-bambu ollut mulla jo päälle viitisen vuotta. Saa nähdä miten pitkään tämän hortonomia-villitys kestää ennen kun saan taas heittää kaktukset roskikseen.

Pienen sisustus vimman saaneena päätin taas siirrellä lamppuja ja muuta piensisustus tavaraa ympäri huonetta ja pyrkiä saamaan vähän uutta ilmettä. Isompia huonekaluja ei oikein voi uudelleen järjestää typerän pohjaratkaisun vuoksi. Samalla sain vihdoin ripustettua seinälle uuden tauluni. Kehitytin vastaikää yhdestä ottamastani maisemakuvasta taulun. Rakas maisema roikkuu nyt sänkyni yllä, ja voin haaveilla käveleväni mökkirannalla, aina kun iskee kaipuu pois kaupungin hulinasta. Nyt vaan pitäisi saada aikaan hommata kuvalle kunnon kehykset. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti