En ole koskaan ollut mikään
kovinkaan pätevä viherpeukalo. Lähes koko suku on aina naureskellut, että kaktukset
ja kaikki nekin kasvit mitkä pitäisi olla mahdotonta tappaa, kuolee mun
käsittelyssä. Ja oikeastaan tottahan se on ollut. Ainakin tähän päivään saakka.
Olen hiljalleen yrittänyt täyttää kämppää viherkasveilla, jotta saataisiin
hiukan eloa ja vihreää sisällekin ja nyt vihdoin ja viimein näyttää siltä että
suvussa kulkenut viherpeukalo alkaa sittenkin nostaa päätään. Mun kaktus
KUKKII!!! Tälläistä ihmettä ei tässä taloudessa ole aikaisemmin tapahtunut. Tästä
piti jopa soittaa äidille, joka meinasi lopulta tukehtua nauruun. J
Toki samalla katsauksella heitin
jo pitkään maljakkoa koristaneen Bambun vanhuksen roskiin koska sen varsi alkoi
olla enemmän keltainen kuin vihreä. Tämän tosin pistän jo vanhuuden piikkiin, eiväthän
viherkasvitkaan ikuisuuksia elä. Olihan kyseinen Ikea-bambu ollut mulla jo
päälle viitisen vuotta. Saa nähdä miten pitkään tämän hortonomia-villitys
kestää ennen kun saan taas heittää kaktukset roskikseen.
Pienen sisustus vimman saaneena
päätin taas siirrellä lamppuja ja muuta piensisustus tavaraa ympäri huonetta ja
pyrkiä saamaan vähän uutta ilmettä. Isompia huonekaluja ei oikein voi uudelleen
järjestää typerän pohjaratkaisun vuoksi. Samalla sain vihdoin ripustettua seinälle
uuden tauluni. Kehitytin vastaikää yhdestä ottamastani maisemakuvasta taulun.
Rakas maisema roikkuu nyt sänkyni yllä, ja voin haaveilla käveleväni mökkirannalla,
aina kun iskee kaipuu pois kaupungin hulinasta. Nyt vaan pitäisi saada aikaan
hommata kuvalle kunnon kehykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti