Back to being teen.

Eilinen päivä oli todella pitkä ja omalla tavallaan raskas johtuen aivan armottomasta väsymyksestä. Mutta samalla eilinen päivä oli myös aivan upea ja loistava. Joskus sitä jää ihmettelemään miten yhden päivän aikana pystyy käymään läpi kaikki mahdolliset tunneskaalat ja lopulta tulla siihen tulokseen, että se oli loistava päivä. Ja eilinen todella oli.

Eilisen illan aikana palattiin takaisin useamman vuoden taakse teini aikoihin ja sain viettää sen yhden rakkaimman ystäväni kanssa. Joskus teinivuosien angstin ja raivon aikana musiikki nousi ihan uuteen merkitykseen elämässä ja sen avulla saatiin purkaa pahaa oloa ja sitä kaikkea mitä silloin teininä kävi läpi. Vaikka en ole pidempään aikaan aktiivisesti seurannut tai edes juurikaan kuunnellut The Usedin musiikkia ja uraa, niin kuullessani heidän saapuvan Suomeen niin ei kahta kertaa pitänyt miettiä mennäkkö vai ei. Eilen he siis soittivat The Circuksessa lyhyehkön mutta aika pitkälti muistoja ja tunteita herättävän setin. Vaikka itse keikalta odotin kuitenkin jotain hieman enemmän, en muista pitkään aikaan nauraneeni niin paljon, kun muisteltiin kaikkia tempauksia ja toilailuja mitä silloin täysi-ikäisyyden kynnyksellä kehitettiin.

Vaikka päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen täydellisessä epätoivossa tietäen että edessä on pitkä päivä, niin eihän se lopulta ollut niin huono. Ystävät ja musiikki taas muistutti omasta tärkeydestään.