torstai 13. kesäkuuta 2013

Kesä ja uusia päätöksiä.

Kesään liittyy aina tietyt mielikuvat ja tietyt paikat jotka määrittelevät kesän alkaneen. Itselläni mielikuvat liittyvät tiukasti Turkuun, jossa olen elänyt elämäni ensimmäiset 24 vuotta. Torille ilmestyvä Jäätelökiskana toimiva ikivanha ratikka on se merkki, josta tietää että nyt tulee kesä. Ja sitä tunnetta, kun porukalla istuu Jokilaivoilla ilta-auringossa kesän ensimmäisillä ulko-ilma sidukoilla, on aivan mahtavaa.  
Ja nyt täällä pääkaupunkiseudulla asuessani on ollut sitä ihan hirveä ikävä.




Nyt on kuitenkin kesä. Vaikka ilmat on viilentynyt viime viikon helteistä niin Kesä on vihdoin alkanut. Ensimmäiset sidukat on hörpitty auringon laskiessa keskustan talojen taakse jokirannan vilistessä ihmisiä. Ratikalta on ostettu myös ensimmäiset jätskit. Ja ikävä kotiin on kova. Rakastan Helsinkiä ja Vantaata ja olen viihtynyt täällä aivan mielettömän hyvin, mutta…. Kotin on aina koti.




Päätökseni muutosta vahvistui kun viime viikonlopun vietin Turussa perheen ja ystävien parissa. Rakastakin rakkaampi siskon tyttö jäi mökillä itkemään Sini-tädin perään, kun lähdin kaupunkiin ja se sai sydämen särkymään. Parhaimmalla ystävälläni on iso elämänmuutos ja kriisi meneillään, enkä voi olla siellä fyysisesti läsnä auttamassa. Siskon kanssa alkaa välit olemaan kunnossa teini-iän valtaisten riitojen ja taisteluiden jälkeen. Mistä kaikesta jää paitsi kun asuu näin ”kaukana” perheestä ja siitä suurimmasta ja vanhimmasta ystäväpiiristä. 

Tiedän että jollain tasolla sitä katuu että ns. lähtee ”maitojunalla”  takaisin, mutta toisaalta jos nyt en lähde niin miten paljon sitä katuisi. Olen nyt kaksi vuotta asunut Vantaalla enkä hetkeäkään ole sitä katunut. Jos en olisi valmistuttuani lähtenyt muualle en olisi sitä todennäköisesti koskaan kokeillut. Piti katsoa miten pärjää ”isossa maailmassa”. Ja pärjäsinkin. Tämä alkaa jo kuulostaa selitysten etsimiseltä ja itsensä vakuuttamiselta, ja ehkä se jollain tasolla onkin, mutta kuten jo sanoin, Koti on koti.





En ole vielä uskaltanut asiasta jutella varsinaisesti perheen parissa, sillä isä varmaan tilaisi muutto auton siltä istumalta, mutta eiköhän isukki saa tyttönsä takaisin lähitulevaisuudessa. Katsotaan nyt ensin kesä ja miltä sitten tuntuu. Mutta nyt näyttää siltä, että Turku, here I come again. Syksyllä alkaa työn ja asunnon haku. Seuraavaksi pitäisi varmaan käydä pomon kanssa juttelemassa jatkoista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti