Kesäloma vm. 2018

Pieni haikeus päällä tällä hetkellä kun ihana pitkä ja antoisa kesäloma vetelee viimeisiään. Huomenna alkaa taas arki ja aherrus. Toisaalta ei harmita mennä töihin, eikä ole sellaista loma jälkeistä masennusta tai ahdistusta mistä aina puhutaan. Mulla on niin kiva työ, että se ei tavallaan haittaa, vaikka tulin jälleen todenneeksi lomailun sopivan mulle oikein todella hyvin. :) 

 Kesä on kaikin puolin ollut tosi mahtava. Vaikka toukokuun helteiden jälkeen tulikin hetken epätoivo, että oliko se kesä nyt tässä, niin parempaa kesää ei olisi voinut toivoa. En erityisemmin rakasta kuumia kesiä, koska jostain syystä minua ei vain ole tehty kuumaan ilmastoon. Sen puolesta kuitenkin reissaaminen ja ulkona olo on huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse alituiseen miettiä mitä pitää ottaa mukaan vaatteiden suhteen. Enemmän on pitänyt miettiä, miten vähissä vaatteissa kehtaa astua ulos ovesta. Laukut ovat kyllä painaneet useita kiloja vesipullojen vuoksi. 

Olen pitkästä aikaan nauttinut mökkeilystä enemmän kuin aikoihin. Mökillä olikin huomattavasti mukavampaa kuin kaupungissa, kun lämpömittari näytti varjossakin yli 30 asteen lukemia. Uimaan ei juuri tehnyt mieli sinilevän vuoksi, mutta siskon muksuille laitettiin allas takapihalle, eikä siinä isommatkaan kuivana säilyneet. Mökillä oli aikaa vain olla, lukea, istua hiljaa rantasaunalla ja kuunnella merta. Ja ottaa kuvia. 

Meillä on mökkisaaressa hirveästi peuroja ja niitä on ihan hauska katsella. Useamman illan väijyin niitä kamerani kanssa ja sain kuin sainkin muutaman ihan kivan kuvan. Yhtenä sateisena päivänä peura-äiti vasansa kanssa kävi aterioimassa ihan melkeen takapihalla. 

Mökkeilyn lisäksi pieniä reissuja on ollut ihana tehdä. Parin päivän reissu Helsingissä muistitti taas miten paljon mä rakastan kesäistä Helsinkiä. Parin tunnin aikana kun odotin uutta seuraa saapuvaksi valetelin Töölössä vailla varsinaista päämäärää, istuin hetken varjossa Temppelinaukion kirkon kupeessa ja nautin. Helsinki kesällä on ihana. Tunnelma on jollain tavalla lumoava, kun hieman eksyy aivan ydinkeskustan ulkopuolelle. 

Toteutin myös pitkäaikaisen haaveen päästä käymään Seilin saaressa. Viime kesänä avattiin yhteys suoraan Turusta Seiliin, mutta aikataulut eivän antaneet periksi silloin. Nyt jo alkukesästä päätimme kaverin kanssa, että tänä kesänä se tapahtuu, kun meillä sattui olemaan kesälomakin aivan samaan aikaan. Aamulla hyppäsimme yhteyaluksen kyytiin ja parin tunnin päästä rantauduimme Seiliin. Historiallinen ja lähes autenttinen saaristomaisema sai taas rakastumaan. 

Seili kuuluu tällä hetkellä Turun yliopistolle, Museovirastolle ja olikos se nyt että maat kuuluu valtiolle? Saatan muistaa väärin. Joka tapauksessa Seilin saarta pyritään pitämään mahdollisimman autenttisena ja luonnonmukaisena, historiaan sopivana. Seilissä on paljon muualla hyvinkin harvinaisia kasveja joita varjellaan hyvin tarkkaan. Myös eläimistö pyritään pitämään alkuperäisenä ja vieraslajeja yritetään rajoittaa vaikka esim Peurojen kohdalla tuntuu olevan hankalaa. 

Seilin historia on varsin hurja ja monipuolinen. Alkujaan 1600-luvulla saaresta muodostui sairaalasaari Spitaalisten eristämistä varten. Hiljalleen saarelle sijoitettiin myös muita normaaliin arkeen ja "sivistyksen pariin sopimattomia" ihmisiä. Prostituoituja, rikollisia, mielenterveyongelmaisia ja mm. kuuroja. Myöhemmin spitaaliset luonnollisen poistuman myötä hävisi saarelta ja sinne perustettiin ns. Hourula. Viimeinen spitaalipotilas kuoli 1785.

Psykiatrinen hoito ennen muinoin oli kyllä aika hurjan kuuloista nykyiseen verrattuna. Diagnoosina oli mm. epileptinen kuukautishulluus, jota yllättäen nykyään ei enää taida diagnoosien joukosta löytyä. 

Historia kuuluu omiin mielenkiinnon kohteisiin, joten tämän yhdistäminen parin tunnin merimatkaan ja saaristomaisemiin ei voisi olla enää parempaa. Suosittelen ehdottoomasti käymään Seilissä ja opastetuilla kierroksilla, jossa opas osaa todella kattavasti kertoa paikan historiasta. Turusta Seiliin matka kestää n 2 tuntia ja sama matka takaisin iltapäivällä. Reissuun menee koko päivä, mutta tälläiset päivä retket on ihania kesällä. Seilissä voi myös yöpyä saaren historiallisissa rakennuksissa. Itse kuitenkin sen verran hyvän mielikuvituksen ja lievän vainoharhaisuuden omaavana en siellä kyllä varmaan nukkuisi silmäystäkään paikan "kummitusten" vuoksi. 

Kesään on kuulunut korvaamattomia hetkiä ystävien kanssa ja ihan itsekseen. Iltaisia reissuja uimaan äidin kanssa. Vesileikkejä siskon lasten kanssa. Useita luettuja kirjoja. Festaribiletystä, musiikkia, ja Turun ihanaa kesää. Istumista jokirannassa kirjan ja mansikoiden kanssa. Hellettä ja ulkona oloa. 

Mulla on ollut kaiken kaikkiaan ihana kesäloma. Helteet alkoivat suunilleen samana päivänä kun loma alkoi, ja nyt tänään mökiltä palatessa sää oli lähes syksyinen. Tässä istun parvekkeella villasukat jalassa viltin alla kirjoittamassa ja nauttiessa ihanasta raikkaasta sateen tuoksusta ja etäisestä ukkosen jyrähtelystä. Syksy saa tulla, vaikka toki toivoisin kesän vielä hetken jatkuvan. Keskikesän lapsena toivoo ikuista kesää. 

Kun aikuisuus iskee päin näköä.

Tässä viime päivinä on tullut pieni "ikäkriisi". Ei niinkään ikä numeroina vaan se miten sitä on tullut aikuiseksi. Perjantai-illan huippuhetki on se kun tekee pesän sohvan nurkkaan kirjan ja teekupin kera ja saa olla rauhassa ilman stressia nukkumaan menosta ja aamuisesta heräämisestä. Eikä edes käy mielessä että pitäisi lähteä ulos juhlimaan. Ei todellakaan käy. Siitä tylsästä normaalista arjesta on tullut oikeastaan aika hienoa. Ei kaipaa jatkuvasti jotain erityistä tekemistä tai tapahtumia. 

Allekirjoitin tällä viikolla sopimuksen vakinaisesta työstä. En siis vaihta työpaikkaa vaan nykyinen -osa-aikainen sopimukseni vakinaistettiin. Sen siivellä varasin juuri pankkiin keskusteluajan asuntolainaa ja rahatilanteen kartoitusta varten. Ja sen siivellä tässä nyt pohdiskellaan tätä aikuisuutta. 

Muutama vuosi sitten vielä mietin mitä järkeä on omistusasunnossa, auton omistamisessa, aloilleen asettumisessa. Kun ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Halusi olla vapaa muutoksiin ja mielitekoihin. Nyt tämä tilanteen vakautuminen ja varmuus tulevaisuudesta on aivan mahtavaa. Työtilanteesta ei tarvitse stressata kun tietää sen sopimuksen olevan "toistaiseksi". Äiti ja sisko olivat vähintään yhtä onnellisia, ellei jopa vähän enemmänkin :) 

Ja tulevaisuuden suunnittelu. Se asunnon ostaminen, sisustaminen ja sen OMAN kodin rakentaminen. Kun vaan pääsisi käsiksi asiaan jo nyt. Asetin itselleni tavoitteeksi ensin vakinaisen työn ja sen jälkeen asunnon. Nyt on toinen laatikko ruksattu joten seuraava työn alle. Katsotaan lyttääkö pankkivirkailija unelmani tyysti vai mihinkä riittää rahkeet. Parempi kartoittaa tilanne ja mahdollisuudet ennen kuin tekee suunnitelmia jotka eivät toteudu. 

Nyt on tavallaan kauhuissaan siitä, missä vaiheessa tämä aikuisuus iski päin näköä tällä tahdilla, mutta toisaalta aivat täynnä intoa ja energiaa. Aikuinenhan minusta ei koskaan tule sanan varsinaisessa merkityksessä. Edelleen suuria intohimoja ovat Disney, lasten sadut, legot ja kaikenlainen lapsellisuus. Taikinat on tehty syötäviksi enne paistamista, leivistä syödään ensin reunat ja Brunbergin suukot syödään pohjasta alkaen. Ja tämä tulee jatkumaankin näin. Aikuinen, mutta vain sopivassa määrin. 

“For in every adult there dwells the child that was, and in every child there lies the adult that will be.” 

― John Connolly, The Book of Lost Things

Kun syksy saapuu.

Taas on päässyt kirjoittelu hiukan unohtumaan, vaikkei tässä mitään normaalia arkea ihmeellisempää ole tapahtunutkaan. Kesä tuli ja meni vähän varkain, vaikka eipä sitä oikein kesäksi ehtinyt mieltää. Nyt on jo lokakuu ja vähän joka puolella aletaan puhumaan Joulusta. 

Syksyn tulon huomaa selkeästi energiatasossa, vaikkei edes katsoisi ulos kellastuneita lehtiä. Aurinko on pysytellyt aika hyvin piilossa ja entistä nopeammin saapuva illan pimeys väsyttää. Ne aurinkoiset hetket tosin on sitäkin arvokkaampia. 

Tämän kuukauden saa mennä enemmän tai vähemmän lennossa, hetken jo mietin pitäiskö vaan muuttaa Helsinkiin, koska siellä ollaan joka viikko joka tapauksessa. Tämä onkin kuukauden aikoa vapaa ohjelmaton viikonlopppu, joten siitä nautitaan täysin rinnoin. Tulossa on kyllä kaikkea kivaa, koulutuksesta, keikoista messuihin. 

Viime viikonlopun vietin tyttöjen viikonloppua Kummitädin kanssa saaressa. Eristyksessä "sivistyksestä", arjesta ja kaikesta normaalista. Kuljettiin metsässä sienessä, mulla luonnollisesti kamera olalla, saunottiin, tehtiin hyvää ruokaa. Ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Muisteltiin niitä mun lapsuuden yhdessä vietettyjä hetkiä kun ollaan leivottu pipareita, vietetty aikaa yhdessä. Haluan itsekin olla se kiva Sini-täti, jonka kanssa vietetyistä ajoista tulee hyviä muistoja sitten joskus kun siskon muksutkin on jo aikuisia. Hyvä alku tässä on jo ainakin omasta mielestäni :) 

Olen seurannut hetken aikaa Minun Maisemani- kuvakilpailua, joka on Suomen ammattiluontokuvaajat ry:n järjestämä osa Suomi 100-vuotta juhlavuoden ohjelmaa. Mukana on tuhansia kuvaajia vielä useammalla kuvalla ja taso on kova. Kilpailu ei ole vain ammattilaisille, vaan amatöörikuvaajatkin voi osallistua vaikka ihan kännykkä kuvilla. Kisan päätuomarina toimii Kimmo Ohtonen. Sain viima viikonloppuna pari aika hyvää otosta, joista yhdellä sitten rohkenin itsekin osallistua. Todennäköisyys mihinkään on pieni, mutta yrittänyttä ei laiteta. Käykää antamassa ääni Kuvalle Syyskuun viimeisestä ilta-auringosta : Minun Maisemani- kilpailukuva.

Minun Maisemani kilpailuun osallistuva otos.

Kun matkakuumeelle ei tule loppua.

Se on yksi maailman parhaista tunteista kun saa suunnitella matkaa. Tutustua kohteeseen netistä, shoppailla matkaoppaita, tutkia karttaa ja paikkojen sijaintia. Mä rakastan matkojen suunnittelua. En ehkä enemmän kuin itse matkustamista, mutta lähelle mennään. Viimeiset kuukaudet on mennyt tutkiessa Lontoota. Viime viikonloppu meni sitten itse siellä Lontoossa. En tiedä onko edes mahdollista, että matkustaisin uuteen paikkaani ilman, että rakastuisin siihen aivan silmittömästi. Koska jälleen kerran tässä kävi niin. 

Lontoossa oli harmaata ja tuulista, mutta lämmintä. Pienoinen pettymys, koska siellä asuva kaveri oli koko viikon hehkuttanut ihanaa aurinkoista ja keväistä ilmaa. No eipä se tahtia haitannut. Tuuli ehkä välillä hieman haittasi, mutta sekin on vain asennoitumiskysymys. Lämpötila kuitenkin huiteli siellä 15 asteen tuntumassa koko viikonlopun, kun takaisin Suomeen saavuttua lämpötila oli nollassa ja täällä Turussa aloi sataa räntää heti bussista ulos astuttuani. Pienoinen ketutuksen aihe. Eikös se kevät nyt voisi jo hiljalleen hiippailla tänne meillekin. 

Lontoo oli kuitenkin ihana. Vilkas, monipuolinen ja hurmaava. Historian havinasta ja nähtävyyksistä rakastavalle (eli mulle) aivan mahtava paikka. Käveltiin paljon, ja tällä kertaa jalatkin kestivät huomattavasti paremmin kuin edellisella kahdella reissulla. Kierrettiin lähes kaikki perinteiset paikat Kensingtonin palatsista, Hydeparkin kautta Buckinghamin palatsille. Ja nyt kaikki varmaan vihaa miekäläistä täysin, mutta viimeinen kohde oli pienoinen pettymys. En oikein itsekään osaa sanoa mitä odotin, mutta jotenkin ei tullut sellaista wau-efektiä jota odotin. Tieysti ne sadat tuuppivat turistit ei varmasti auttanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla saa paremman kuva. 

Kensingtonin palatsi ja puisto taas oli omalla tavallaan ihana. "Palatsi" ei ollut kovin kuninkaallinen, mutta tavallisuudessaan yleellinen ja miellyttävä. Puutarha taas kukkivien narsissien kanssa oli mieletön. Ei tainnut William ja Kate olla kotona, eipä ainakaan heihin törmätty kierrellessä. ;) 

Yhden pienen unelman toteutus oli päästä Brittish Museumiin. Olin lapsena täysin hurahtanut egyptin historiaan Faaraoihin ja pyramideihin. Suurin toiveeni oli päästä katsomaan Lähi-Itä/ Egypti näyttelyä, jossa oli näytillä myös muumioita. Pääsin katsomaan muumioita ja kaikkea jännää suoraan egyptistä. Näytteillä oli Kleopatran helmikoruja, vanhoja hieroglyphi kirjoituksia, patsaita ja ne Muumiot. Ei ollut Tutankhamonia paikalla, mutta olin ihan innoissani. Pikku tyttö sisälläni heräsi taas. Vaikka paikka oli täynnä tungeksiviä ja puokkoilevia koululaisia, niin oli se hienoa. Paikka oli niin suuri, että meinattiin lopulta eksyä koko museoon. Nauratti kun totesimme, ettei todellakaan löydetä ulos. Onneksi ne Exit kyltit siten löytyi, ettei tarvinnut kokea todellisuudessa Night at the Museum- elokuvaa :) 

Tulopäivä Perjantai oli St. Patrick´s Day, mutta juhlinnat jäivät hyvin vähäiselle. Olin matkustanut aamuyöstä lähtien vain parin tunnin unella, joten olin kuoleman väsynyt. Nukkumaan mentiin ajoissa, ja seuraavana päivänä oltiin valmiina turisteilemaan oikeen olan takaa. Jaksoimme päivän aikana kuitenkin tutkia Brittish Museumin sekä pyöriä mm. Covent Gardenissa 

Yksi ehkä ei niin tunnettu paikka, jossa halusin käydä on Nothing Hillin ja Kensingtonin kupeessa oleva Holland Park. Holland Parkissa on japanilainen Kyoto Garden, jossa on upea vesiputois, karppilampi ja RIIKINKUKKOJA. Monta riikinkukkoa siis. Paikka oli upea. Magnolia puut olivat kukassa ja riikinkukot esittelivät upeita sulkiaan. Toki pitivät myös aivan kaameaa ääntä. Oravat kirmailivat pähkinöiden perässä. 

Holland Parkista käveltiin sitten hiljalleen parin tunnin ajan Kensingtonin kautta Buckinghamiin. Matkalla käytiin pubissa haukkaamassa lounaaksi perinteiset Fish and Chipsit. Tarkoitus oli lähteä hieman shoppailemaan, mutta vaikutti siltä, että alkaa satamaan. joten Oxford Streetin sijaan suuntasimme bussilla Westfieldin ostoskeskukseen, josta löytyi kuitenkin pitkälti kaikki samat liikkeet, mutta sisätiloista. Ihan kiva oli siellä kierrellä, vaikkei alunperin ollutkaan tarkoitus kovinkaan paljon siellä shoppailla. 

Sunnuntaille oltiin sovittu kulinaristisia elämyksiä. Yksin suurimmista toiveista oli päästä syömään "hyviin ravintoloihin" joihin kuitenkin budjettimatkalaisella on varaa. Sunnuntai- aamiaiselle päädyttiin yhteisestä toiveesta SkyGardenin Darwin Brasserieen. Ravintola kuuluu Rhubarb- ravintoloiden konseptiin, jotka ovat maailman kuulun Heston Blumenthalin luomia. Ravintola sijaisti 36 kerroksessa ja näkymät oli piiitkälle yli kaupungin. Toki paikka oli siinä mielessä aika kuumottava, koska kärsin aika pahasta korkean paikan kammosta. Rohkaisin kuitenkin mieleni, ja olin hyvin urhea. Aamiaisbuffetti oli aivan mieletön. Buffetin lisäksi tilattiin keittiöstä Eggs Royal-annokset jotka vei kielen mennessään. Eli voin todellakin suositella muillekin. Kirkkaalla säällä näkyisi varmaan kymmenien kilometrien päähän, mutta eipä nytkään maisemissa ollut mitään valittamista. 

Päivä kierreltiin Kaverin kodin lähistöllä Battersean alueella, käytiin kahvilla ja kierreltiin kauppoja. Viimeiseksi illaksi oltiin varattu pöytä Jamie Oliverin Fifteeen ravintolasta. Hetken mietin, että uskallako lähteä liikkeelle lenkkareissani, mutta sinne mentiin. Onneksi ravintola oli sen verran rento, ettei kenkävarustusta tarvinnut hävetä. Oli laukussa varmuuden vuoksi mustat balleriinat, jos ovella tulee käännytys pois. Ravintola oli todella miellyttävä. Siisti, hieno, mutta riittävän rentoja ettei tullut vaivaantunut olo. Vaikka on ihana syödä hienosti, en todellakaan ole tyttö joka viihtyisi viiden tähden michelin ravintoloissa, pikku mustassa ja korkokengissä. Palvelu oli ystävällistä, vaikka pieniä kämmejä kävi toisissa pöydissä, ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Ravintola on myös todella kohtuu hintainen. Kallemmat pääruoat taisi maksaa n. 26 puntaa. 

Matkaa varjosti hieman Helsingin lentokentän lakkoilu uhat, joka oli ilmoitettu juuri lähtöpäiväksi. Onneksi matkasin sen verran aikaisin aamulla, ettei lakkoilu ehtinyt vaikuttaa omaan matkaan mitenkään. Paluumatkalla Helsingin päässä oli sen verran rankka sumu, että paluu lento oli hieman myöhässä. Kaiken kaikkiaan matka sujui järjettömän hyvin. En ole vuosiin matkustanut yksin, joten hieman jännitin miten kaikki sujuu. Gatwickin kenttä oli hieman sokkeloinen, joten hetken sai miettiä mihin seuraavaksi kuuluu suunnistaa, mutta selvisin. Kuten myös junasta Gatwickin kentältä Clapham Junktionin juna-asemalle, jossa ystäväni oli vastassa. Vaikka on tullut reissattua jonkin verran, yleensä matkassa on mukana kaveri joka on reissannut vielä enemmän ja tietää tarkalleen mitä pitää tehdä. Heidän vanavedessä on ollut turvallista mennä ajattelematta sen enempää. Ehkäpä tästä on hyvä rohkaistua ja seuraavaksi lähteä vaikka ihan soolo-matkalle johonkin :) Eipä koskaan tiedä. 

Joka tapauksessa matkakuume ei ole laantunut lainkaan, pikemminkin pahentunut. Kun tietää ettei varallisuus riitä lähtemään ihan heti uudelle matkalle, niin halu lähteä on vielä suurempi. 

Laskiaislauantai ulkoilmassa.

Tässä viikko on vietetty enemmän tai vähemmän sairastellessa hemmetin sitkeän flunssan kourissa. Nyt olo alkaa olla jo kohtuullisen ihmismäinen, mutta hyvällä omallatunnolla olen viikonlopun viettänyt pitkälti maaten peiton alla. Tänään jo jaksaa tehdä jotain muutakin ja kävin treffaamassa kaverin pientä vauvaa ja kaveria siinä sivussa. 

Viimeviikonloppu tosin meni aktiivisemmissa merkeissä, vaikka sunnuntaina jo flunssa veti voimattomaksi. Lauantaina oli niin mielettömän ihana talvipäivä, ettei sisätiloissa kökkiminen tullut mieleenkään. Sain houkuteltua mukaan ulos koko sisaruskatraan ja siskon pesueen. Suuntasimme Ruissaloon Saaronniemeen nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä. 

Lapset peuhasi lumihangessa ja leikkitelineillä kun me "aikuiset" (en siis vieläkään miellä itseäni mitenkään aikuiseksi, vaikka 30 on enää muutaman kuukauden päässä) hörpittiin kuumaa kahvia ja paistettiin nuotiolla makkaraa. Ei paskempi lauantai. 

Parasta kaikessa oli tosiaan päivä rakkaiden sisarusten kanssa. Pikkuveljeä tulee nähtyä muutenkin harvemmin joten oli äärimmäisen iloinen yllätys että herra lähti matkaan mukaan. Alunperin oli tarkoitus käydä häneltä vain varastamassa nuotiopuut :) 

Päivä päättyi upeaan auringonlaskuun jäisen meren taivaanrannan taa. Vaikka seurauksena oli yli viikon kestävä flunssa, oli se sen arvoista. Suomen talvi, kun se todella on se talvi, on aivan upea. Sanoo keskikesän lapsi, joka vihaa talvea.