Kun syksy saapuu.

Taas on päässyt kirjoittelu hiukan unohtumaan, vaikkei tässä mitään normaalia arkea ihmeellisempää ole tapahtunutkaan. Kesä tuli ja meni vähän varkain, vaikka eipä sitä oikein kesäksi ehtinyt mieltää. Nyt on jo lokakuu ja vähän joka puolella aletaan puhumaan Joulusta. 

Syksyn tulon huomaa selkeästi energiatasossa, vaikkei edes katsoisi ulos kellastuneita lehtiä. Aurinko on pysytellyt aika hyvin piilossa ja entistä nopeammin saapuva illan pimeys väsyttää. Ne aurinkoiset hetket tosin on sitäkin arvokkaampia. 

Tämän kuukauden saa mennä enemmän tai vähemmän lennossa, hetken jo mietin pitäiskö vaan muuttaa Helsinkiin, koska siellä ollaan joka viikko joka tapauksessa. Tämä onkin kuukauden aikoa vapaa ohjelmaton viikonlopppu, joten siitä nautitaan täysin rinnoin. Tulossa on kyllä kaikkea kivaa, koulutuksesta, keikoista messuihin. 

Viime viikonlopun vietin tyttöjen viikonloppua Kummitädin kanssa saaressa. Eristyksessä "sivistyksestä", arjesta ja kaikesta normaalista. Kuljettiin metsässä sienessä, mulla luonnollisesti kamera olalla, saunottiin, tehtiin hyvää ruokaa. Ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Muisteltiin niitä mun lapsuuden yhdessä vietettyjä hetkiä kun ollaan leivottu pipareita, vietetty aikaa yhdessä. Haluan itsekin olla se kiva Sini-täti, jonka kanssa vietetyistä ajoista tulee hyviä muistoja sitten joskus kun siskon muksutkin on jo aikuisia. Hyvä alku tässä on jo ainakin omasta mielestäni :) 

Olen seurannut hetken aikaa Minun Maisemani- kuvakilpailua, joka on Suomen ammattiluontokuvaajat ry:n järjestämä osa Suomi 100-vuotta juhlavuoden ohjelmaa. Mukana on tuhansia kuvaajia vielä useammalla kuvalla ja taso on kova. Kilpailu ei ole vain ammattilaisille, vaan amatöörikuvaajatkin voi osallistua vaikka ihan kännykkä kuvilla. Kisan päätuomarina toimii Kimmo Ohtonen. Sain viima viikonloppuna pari aika hyvää otosta, joista yhdellä sitten rohkenin itsekin osallistua. Todennäköisyys mihinkään on pieni, mutta yrittänyttä ei laiteta. Käykää antamassa ääni Kuvalle Syyskuun viimeisestä ilta-auringosta : Minun Maisemani- kilpailukuva.

Minun Maisemani kilpailuun osallistuva otos.

Laskiaislauantai ulkoilmassa.

Tässä viikko on vietetty enemmän tai vähemmän sairastellessa hemmetin sitkeän flunssan kourissa. Nyt olo alkaa olla jo kohtuullisen ihmismäinen, mutta hyvällä omallatunnolla olen viikonlopun viettänyt pitkälti maaten peiton alla. Tänään jo jaksaa tehdä jotain muutakin ja kävin treffaamassa kaverin pientä vauvaa ja kaveria siinä sivussa. 

Viimeviikonloppu tosin meni aktiivisemmissa merkeissä, vaikka sunnuntaina jo flunssa veti voimattomaksi. Lauantaina oli niin mielettömän ihana talvipäivä, ettei sisätiloissa kökkiminen tullut mieleenkään. Sain houkuteltua mukaan ulos koko sisaruskatraan ja siskon pesueen. Suuntasimme Ruissaloon Saaronniemeen nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä. 

Lapset peuhasi lumihangessa ja leikkitelineillä kun me "aikuiset" (en siis vieläkään miellä itseäni mitenkään aikuiseksi, vaikka 30 on enää muutaman kuukauden päässä) hörpittiin kuumaa kahvia ja paistettiin nuotiolla makkaraa. Ei paskempi lauantai. 

Parasta kaikessa oli tosiaan päivä rakkaiden sisarusten kanssa. Pikkuveljeä tulee nähtyä muutenkin harvemmin joten oli äärimmäisen iloinen yllätys että herra lähti matkaan mukaan. Alunperin oli tarkoitus käydä häneltä vain varastamassa nuotiopuut :) 

Päivä päättyi upeaan auringonlaskuun jäisen meren taivaanrannan taa. Vaikka seurauksena oli yli viikon kestävä flunssa, oli se sen arvoista. Suomen talvi, kun se todella on se talvi, on aivan upea. Sanoo keskikesän lapsi, joka vihaa talvea. 

Viikonlopun kesäreissu.

Aivan ihana viikonloppu takana. Tämä kesä on yllättävän raskas vapaiden vähyyden ja kaiken laisten hässäkän vuoksi, josta taisin jo aikasemmin kertoa. Mietin hetken "uhraisinko" tämän harvinaisen vapaan viikonlopun reissaamiseen sen sijaan että olisin viettänyt sen laiskotellen mökillä tai siivoten kotona. Päätin kuitenkin lähteä.

Menin Helsinkiin ja Vantaalle parhaan ystäväni luokse viikonlopuksi vähän tuulettumaan. Viikonloppu meni nauraessa ja maailmaa parantaessa. Jotain mitä todellakin tarvitsin tässä kohtaa. Perjantaina suuntasin autoni PK-seudulle suoraan töistä ja voi sitä fiilistä kun pääsin motarille, poppi soimaan ja fiilis suorastaan läpi auton katon. Illalla suuntasimme Helsingin yöelämään ja tanssimme koko yön. En edes muista koska viimeksi olisin antanut niin täydellisesti periksi fiilikselle ja vaan pitänyt hauskaa.

Eilinen päivä meni ulkoilmassa. Heräiltyämme kävimme hankkimassa eväitä ja suuntasimme Suomenlinnaan. Vaikka asuinkin alueella jonkin aikaa, niin jostain syystä en koskaan ollut käynyt Suomenlinnassa aikasemmin. Järkyttävä aukko sivistyksessä. Nyt päätimme että jos ilma vähänkään antaa myöden niin sinne mennään. Menomatkalla tietysti satoi vettä ja olin täysin vakuuttunut että Kauppatorilla viimeistään pitää antaa periksi ja perua koko homma, mutta onneksi sade väistyi ennen kuin pääsimme edes keskustaan saakka.

Rakastan merta, ja vesi elementtinä on aina ollut äärimmäisen rauhoittava ja tärkeä minulle. Olen viettänyt koko elämäni kesät saaristossa meren äärellä, joten pikku "paatti-ajelu" saarelle oli aivan ihanaa. Vaikka pysyimme koko ajan aivan keskustan tuntumassa, oli tunnelma aivan erilainen. Kuin olisi lähtenyt pidemmällekin matkalle.

Suomenlinna vei kyllä sydämen. Ja keksimme, että elokuvien Hobittila ei olekaan Uudessa Seelannissa, vaan Suomelinnassa :)

Palasimme vasta illalla takaisin majapaikkaamme, ihastuneena ja tyytyväisenä. Söimme eväitä nurmella istuskellen nauttien meri-ilmasta ja pilvien takaa lämmittävästä auringosta. Kävelimme ympäriinsä saarella nauttien siitä, ettei ollut kiire yhtään mihinkään. Ei aikatauluja tai mitään mikä olisi odottanut To Do-listalla. Voiko enää olla parempaa. Eikä pätkääkään haitannut, että se aurinko oli siellä pilven takana. 

Illasta kaveri keksi kivan homman ja raahasi meikän Malminkartanon täyttömäen portaisiin. Minähän en ole kovinkaan urheilullinen, enkä todellakaan mitenkään hyvässä kunnossa. Paljonko yli 400 niitä portaita nyt sitten olikaan sinne 90 metrin korkeuteen. Että sellainen iltalenkki. Ylös päästyäni haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla kun kaveri lähti vetämään toista kierrosta. Kolmannelle kierrokselle lähdettyään meikällä tuli kiukku, että perkele mä en kakkoseksi jää ja lähdin toiselle kierrokselle. Pakko tuntuea edes vähäistä ylpeyttä siitä, että pystyn tänään kävelemään kohtuu normaalisti xD

Tehtiin tämän jälkeen vielä pieni "turistikierros" Vantaakoskea katsomaan. Jälleen sitä veden kohinaa. Sen jälkeen vielä yöpalalle ja kotiin nukkumaan.

Nyt sitten paluu arkeen. Seuraavan kahden viikon aikana on yksi vapaapäivä. Ja sen jälkeen koittaa "pelätyt", jännittävät ja innolla odotetut kaverin häät, joissa allekirjoittanut hoitelee kaason velvollisuuksia. Ja lomaan ei ole enää kuin 30 päivää.