Kun syksy saapuu.

Taas on päässyt kirjoittelu hiukan unohtumaan, vaikkei tässä mitään normaalia arkea ihmeellisempää ole tapahtunutkaan. Kesä tuli ja meni vähän varkain, vaikka eipä sitä oikein kesäksi ehtinyt mieltää. Nyt on jo lokakuu ja vähän joka puolella aletaan puhumaan Joulusta. 

Syksyn tulon huomaa selkeästi energiatasossa, vaikkei edes katsoisi ulos kellastuneita lehtiä. Aurinko on pysytellyt aika hyvin piilossa ja entistä nopeammin saapuva illan pimeys väsyttää. Ne aurinkoiset hetket tosin on sitäkin arvokkaampia. 

Tämän kuukauden saa mennä enemmän tai vähemmän lennossa, hetken jo mietin pitäiskö vaan muuttaa Helsinkiin, koska siellä ollaan joka viikko joka tapauksessa. Tämä onkin kuukauden aikoa vapaa ohjelmaton viikonlopppu, joten siitä nautitaan täysin rinnoin. Tulossa on kyllä kaikkea kivaa, koulutuksesta, keikoista messuihin. 

Viime viikonlopun vietin tyttöjen viikonloppua Kummitädin kanssa saaressa. Eristyksessä "sivistyksestä", arjesta ja kaikesta normaalista. Kuljettiin metsässä sienessä, mulla luonnollisesti kamera olalla, saunottiin, tehtiin hyvää ruokaa. Ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Muisteltiin niitä mun lapsuuden yhdessä vietettyjä hetkiä kun ollaan leivottu pipareita, vietetty aikaa yhdessä. Haluan itsekin olla se kiva Sini-täti, jonka kanssa vietetyistä ajoista tulee hyviä muistoja sitten joskus kun siskon muksutkin on jo aikuisia. Hyvä alku tässä on jo ainakin omasta mielestäni :) 

Olen seurannut hetken aikaa Minun Maisemani- kuvakilpailua, joka on Suomen ammattiluontokuvaajat ry:n järjestämä osa Suomi 100-vuotta juhlavuoden ohjelmaa. Mukana on tuhansia kuvaajia vielä useammalla kuvalla ja taso on kova. Kilpailu ei ole vain ammattilaisille, vaan amatöörikuvaajatkin voi osallistua vaikka ihan kännykkä kuvilla. Kisan päätuomarina toimii Kimmo Ohtonen. Sain viima viikonloppuna pari aika hyvää otosta, joista yhdellä sitten rohkenin itsekin osallistua. Todennäköisyys mihinkään on pieni, mutta yrittänyttä ei laiteta. Käykää antamassa ääni Kuvalle Syyskuun viimeisestä ilta-auringosta : Minun Maisemani- kilpailukuva.

Minun Maisemani kilpailuun osallistuva otos.

Lehmien kokoontumisajot ja viikonloppu saaressa.

Viime viikonloppu tuli tarpeeseen. Olimme suunnitelleet kyseistä viikonloppua jo useamman kuukauden ja buukannut viikonlopun kalentereihin varmaan huhtikuussa. "Hullujen lehmien"  kokoontuminen noin 10 vuoden jälkeen. Oli hauskaa. Vietimme viikonlopun kummmitätini mökillä saaressa. Ilma oli aivan ihana, lämmin ja aurinkoinen. Rusketus sai hyvin lisän, mikä on uskomatonta, koska yleensä palan kun aurinko paistaa hiukankin lämpimämmin. 

Vitsit oli hyvin ala-arvoisia ja todella huonoja, mutta nauratti kuitenkin niin, että on vatsa vieläkin kipeä. Ja oli aivan ihana nähdä kaikkia useamman vuoden jälkeen. Kummitätiä tietysti näen säännöllisesti, mutta muuta porukkaa hervemmin. Sovittiinkin viikonlopun päätteeksi, että koitetaan tehdä tästä ainakin vuosittainen perinne. 

Viikonloppu oli aivan mielettömän rentouttava. Kesä töiden puolesta on ollut aika raskasta, ja se lomakin meni reissatessa isovanhempien kanssa Venäjällä. Tuli todella tarpeeseen saada loikoilla laiturilla auringossa, molskahtaa mereen aina kun lämpö alkoi  tuntua liialta ja valetaa mustikkamättäillä keräämässä varastoa talveksi. Puhumattakaan kaikesta muusta. Saunomisesta, grillaamisesta ja pelkästä naisseurasta. Ja se miten ei tarvinnut lainkaan välittää niinkin typeristä asioista kun ulkonäkö ja muistinko harjata hiukset saunan jälkeen. 

Viikonloppu sai kyllä hieman dramaattisemman lopun kun sunnuntai-iltapäivänä ympäri suomea riehuneet ukkoset ylsi myös Lounas-rannikolle. Oltiin tekemässä lähtöä kun huomattiin sadeseinämän lähestyvän. Kohta sitten tuli vettä kuin Esterin sieltä ja tuuli nostattu aikamoisen aallokon. Siinä porukassa ei edes ymmärretty pelätä vaan ihasteltiin salamointia. Kunnes se pienen pieni kippo (vene) herätti meidän huomion. Siinä aallokossa touhu oli jo todella vaarallisen näköistä ja yritettiin huitoa ja huuttaa että kaveri tulis laituriin kunnes sää selkiintyisi. Tyyppi onneksi tajusi asian itsekin ja rantautui sitten naapurin laituriin. Tyypillä ei ollut edes vaatteita vaan jotkut pikkaset uimahousut. Ei ollut ilmeisesti ajatellut, että ukkoskuuro yllättää kesken matkan. Tätä kirjoittaessa itseasiassa alkoi ukkostaa taas. 

No koko hommaa kesti alka tunnin ja sitten oltiinkin jo matkalla mantereelle ja kaupunkiin. Viikonlopusta jäi hyvä mieli ja rentoutuneena sain jatkaa maanataina yöhoitajan hommiin.