Lomalla viimeinkin

Kauan odotettu kesäloma on täällä. Ensimmäinen lomapäivä on takana ja nyt jo tuntuu niin paljon virkeämmältä ja iloisemmalta kuin Torstai-aamuna, jolloin jätin viimeksi työpaikan oven mahdollisimman kauan taakse.

Nyt olen mökillä. Viikonloppu on vietetty hiekkakakkujen parissa, onkien merestä yhtä pientä vesipetoa ja lukien Rasmus-nallea. Nyt on sisko perheineen lähtenyt takaisin kaupunkiin ja minä jäänyt isän kanssa mökille vielä muutamaksi päiväksi. 

Tänään en ole tehnyt mitään. Maannut rannalla kirja kourassa, nukuin kolmen tunnin päivä unet, söin omia omia omenoita välipalaksi. Eli siis lomailen. Netti yhteys on kiven alla ja tämänkin postauksen näpyttelen epämiellyttävästi iPhonella, joten pahoittelut kirjoitusvirheiden paljoudelle. 

Inhoan sitä biisiä mutta en saa sitä mielestäni, joten: " Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin..."

Parainen, over and out. Palataan asiaan kun jälleen kotiudun sivistyksen pariin. 

Yökön elämää...

Ja siis nyt ei puhuta pahoinvoinnista... Kolme yötä, lomaa kuumeisesti odottaen, olen viettänyt työn touhussa. Pimeässä hiljaisessa sairaalassa. Ja se loma, mainittakoon odottaa enää neljän tunnin päässä. Aikani kuluksi, kun hetkeksi vauhti hiljenee päätin pistää pienen päivityksen

Kahvia on kulunut nyt pannullinen kohta ehkä toinenkin. Alkuyö meni kovin vauhdikaasti ja jossain vaiheessa tuntui ettei kädet riitä enää siihen työmäärään. Nyt nautin hetken taukohuoneen pehmeästä sohvasta ja aamuyön päättömistä tv-ohjelmista (nolot vartalot). 

Ihanaa aamua kaikille jotka muutaman tunnin kuluttua heräilee kun itse köröttelen kohti "yö"unia. 

Summer lovin´

Huh mihin tääkin kesä on taas mennyt.  Ja edellisestä postauksesta on sen pari kuukautta aikaa. Jos mulla olisi lukijoita olisi hirveä morkkis päällä moisesta hiljaiselosta ja maan päältä katoamisesta. No here w ego again ja vihdoin sillä paivitetyllä ulkoasulla. Vaikka en vieläkään osannut tai tajunnut miten saisin lookista just sellaisen kuin haluaisin. Nyt ollaan kuitekin taas askeleen lähempänä haluttua.

Kaikessa lyhykäisyydessään kesä on mennyt töissä. Loma on vielä edessä noin puolentoista viikon kuluttua. Nyt saa ihmetellä kuka idiootti ikinä on suostunut siirtämään lomaa Elokuun LOPPUUN??? Ja siis sitähän jatkuu vielä Syyskuun puolelle. Kerta se on ensimmäinenkin mutta kaipa tässä hengissä selvitään. Juhannuksen jälkeen mulla oli sentään viikon lomanpätkä, ja jos sitä ei olisi ollut, niin olisin painanut duunia tähän saakka enemmän tai vähemmän ranteet auki meiningillä. Nyt saa juuri lomalta palanneet työkaverit kuunnella reilun viikon meikäläisen ”kohta alkaa loma” rallattelua.

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Siis töiden lisäksi, kukapa haluaa kuunnella valitusta hankalista potilaista ja loputtomasta loman odotuksesta. Juhannuskin on tainnut olla tässä välissä. Ja juhannus oli hiukan erilainen kuin mitä olin alun perin suunnitellut. Olin juhannuspäivän aamuun saakka töissä. Yövuorot oli napsahtanut meikäläisen hoidettaviksi tällä kertaa. Juhannus oli siis varattu koomailua, sohvalla makaamista ja armotonta mässäilyä varten. Ja olihan silloin mun synttäritkin. 25 vuoden kriiseily vaihtui kohta 30 kriiseilyyn kun siirryttiin sen 25-vuoden toiselle puolelle.  Kuitenkin Juhannuspäivän iltana, saunan jälkeen, pyjama päällä sohvalla maatessani sain puhelin soiton työkavereilta, jotka antoivat tunnin varoitusajan pistää neiti juhlakuntoon.

Sanomattakin selvä että tuli hiukan kiire. Tunti myöhemmin, hamonen päällä kaverin autossa matkalla ties mihin oli kyllä nauru herkässä. n. 10 tuntia myöhemmin palasin kotiin humalassa, onnellisena ja vielä ihmeissäni siitä että olin edelleen hereillä. Ja oli erittäin hauskaa. Tuli siinä valvottua neljä yötä putkeen.

Juhannuksen jälkeen sillä yhdellä lomaviikolla oli Rock the Beach- festarit Helsingin Hietsun rannalla. Auriknoa riittä ja kerrankin en todellakaan polttanut itseäni, vaikka vietimme koko pitkän päivän aurinkoa palvoen. Lukuunottamatta niitä muutamia kaatosade episodeja. Stone Sour, Nilly Talent ja Green Day rokkasi sen päivän muistin sopukoihin pitkäksi aikaa. 

Seuraava kesän kohokohta oli sanomattakin 27.7.-13 Olympiastadionilla. Muse Helsingissä. Keikka joka räjäytti tajunnan x100000. Olisikohan ollut viiden kerta kun kyseisen kokoonpanon näin ja edelleen he onnistuvat yllättämään ja ylittämään suurimmatkin odotukset. Aivan järkyttävän mieletön keikka. Ja biisit soivat päässä edelleen. Seurana oli paras ystävä ja pikkuveli, joten siitäkään en voi lähteä valittamaan. Seuraavaa kertaa odottaessa.

Kesään on kuulunut pickinejä Kaivariin, aurinkoa parvekeella ja kävelyjä Vantaajoen varrella. Kaiken kaikkiaan suhteellisen onnistunut Kesä sanoisin. Eikä se kesä ole vielä ohi. Porvooseen en ole VIELÄKÄÄN päässyt/jaksanut mennä. Riittäävän seikkailunhaluisia kavereita etsiessä J Jatkuvasta työnteosta huolimatta on ollut ihana kesä.

Ja edellisen postauksen muuttosuunnitlemista lisää sen verran, että pistin maanantaina kaksi hakemusta TYKSiin. Vielä viikon verran haluaikaa jäljellä ja nähdään pääsenkö edes haastatteluun. Jännittäviä aikoja eletään. Jos luonto suo niin lokakuun loppuun mennessä tämä neitokainen asustelee jälleen kotikonnuilla Suamen Turus.

Kesä ja uusia päätöksiä.

Kesään liittyy aina tietyt mielikuvat ja tietyt paikat jotka määrittelevät kesän alkaneen. Itselläni mielikuvat liittyvät tiukasti Turkuun, jossa olen elänyt elämäni ensimmäiset 24 vuotta. Torille ilmestyvä Jäätelökiskana toimiva ikivanha ratikka on se merkki, josta tietää että nyt tulee kesä. Ja sitä tunnetta, kun porukalla istuu Jokilaivoilla ilta-auringossa kesän ensimmäisillä ulko-ilma sidukoilla, on aivan mahtavaa.  

Ja nyt täällä pääkaupunkiseudulla asuessani on ollut sitä ihan hirveä ikävä.

Nyt on kuitenkin kesä. Vaikka ilmat on viilentynyt viime viikon helteistä niin Kesä on vihdoin alkanut. Ensimmäiset sidukat on hörpitty auringon laskiessa keskustan talojen taakse jokirannan vilistessä ihmisiä. Ratikalta on ostettu myös ensimmäiset jätskit. Ja ikävä kotiin on kova. Rakastan Helsinkiä ja Vantaata ja olen viihtynyt täällä aivan mielettömän hyvin, mutta…. Kotin on aina koti.

Päätökseni muutosta vahvistui kun viime viikonlopun vietin Turussa perheen ja ystävien parissa. Rakastakin rakkaampi siskon tyttö jäi mökillä itkemään Sini-tädin perään, kun lähdin kaupunkiin ja se sai sydämen särkymään. Parhaimmalla ystävälläni on iso elämänmuutos ja kriisi meneillään, enkä voi olla siellä fyysisesti läsnä auttamassa. Siskon kanssa alkaa välit olemaan kunnossa teini-iän valtaisten riitojen ja taisteluiden jälkeen. Mistä kaikesta jää paitsi kun asuu näin ”kaukana” perheestä ja siitä suurimmasta ja vanhimmasta ystäväpiiristä. 

Tiedän että jollain tasolla sitä katuu että ns. lähtee ”maitojunalla”  takaisin, mutta toisaalta jos nyt en lähde niin miten paljon sitä katuisi. Olen nyt kaksi vuotta asunut Vantaalla enkä hetkeäkään ole sitä katunut. Jos en olisi valmistuttuani lähtenyt muualle en olisi sitä todennäköisesti koskaan kokeillut. Piti katsoa miten pärjää ”isossa maailmassa”. Ja pärjäsinkin. Tämä alkaa jo kuulostaa selitysten etsimiseltä ja itsensä vakuuttamiselta, ja ehkä se jollain tasolla onkin, mutta kuten jo sanoin, Koti on koti.

En ole vielä uskaltanut asiasta jutella varsinaisesti perheen parissa, sillä isä varmaan tilaisi muutto auton siltä istumalta, mutta eiköhän isukki saa tyttönsä takaisin lähitulevaisuudessa. Katsotaan nyt ensin kesä ja miltä sitten tuntuu. Mutta nyt näyttää siltä, että Turku, here I come again. Syksyllä alkaa työn ja asunnon haku. Seuraavaksi pitäisi varmaan käydä pomon kanssa juttelemassa jatkoista.

Rakkaustarinan onnellinen alku.

Matkakuumeeni pienoinen helpotus oli matka Norjaan viime viikolla. Parhaan ystäväni vanhemmat kutsuivat meidän käymään Oslossa ja ensimmäinen ajatus nyt oli, että mitä siellä oikein voi olla. Ulkomaanmatkaa suunniteltaessa ei yleensä ensimmäisenä tule Norja mieleen. Kuitenkin uteliaisuus vei voiton ja nyt voin sanoa että olen täysin rakastunut maahan. 

Ihmiset siellä ovat avoimia ja ystävällisiä ja selkeästi suomalaisia positiivisempia. Toki tietysti japanilaisia turisteja löytyi myös enemmän kuin laki sallii. Reissun aikana sattui sopivasti olemaan vielä Norjan kansallispäivä 17. Maj joten ehkäpä se toi vielä positiivisemman sävyn kansasta. 

Matkassa oltiin kaiken kaikkiaan vaivaiset viisi päivää, jotka eivät tuntuneet riittävän mihinkään. Sunnuntaina haikein mielin piti palata takaisin Suomeen. Voin rehellisesti sanoa että tästä alkoi jonkin sortin rakkaustarina. Norja maana ei aikaisemmin ollut houkutellut lainkaan, mutta nyt jo mietin seuraavaa reissua ja mahdollista uutta kohdetta. Sairaanhoitajana tietysti kaikki nyt kyselevät että koska muutan sinne töihin. Ei lainkaan hassumpi ajatus sinänsä, mutta ehkäpä perhe ja ystävät Suomessa vievät vielä toistaiseksi voiton. 

Löysin uuden kaverin Homenkollenilta

Oslossa vietetyt päivät meni lähinnä nähtävyyksiä katsellessa ja paikasta toiseen rientäessä. Perjantain toki käytimme juhlimiseen yhdessä Norjalaisten kanssa. Aamulla riennettiin keskustaan, sillä päivän kunniaksi Oslon koulut järjestivät perinteisen Lasten Kulkueen läpi kaupungin. Kulkue kiersi Kuninkaan linnan ohi, jossa Norjan Kuninkaalliset olivat lapsia tervehtimässä. Ja me tietysti kamerat olalla muiden seassa.  

Illan notkuimme Oslon Hardrock Cafessa katsellen hilpeää tanssimista ja mieletöntä fiilistä nauttiessa. Aivan loistava ilta kaiken kaikkiaan.  Lauantai-aamu ei tietysti sitten lähtenyt käyntiin yhtä vauhdilla kuin aiemmat päivät. Ne pari viimeistä rommikolaa olisi voinut jättää ottamatta. sillä autossa matkaaminen, Vuonon rantoja mutkikkaita teitä pitkin kaahaillen, ei ollut kovinkaan mukavaa. :)

Aika loppui täysin kesken. Vielä olisi jäänyt paljon nähtävää, sillä jotenkin tuntui että paikat juostiin läpi, jotta saatiin kaikki nähtyä ennen kotimatkaa. Varmasti vielä palaan Osloon. Voin ehdottomasti suositella kaupunkia muillekin. Maana Norja on Suomeen verrattuna kallis, mutta eipä sitä joka reissulla tarvitsekaan päättömästi Shoppailla. Ostin toki itselleni ihanan Fjällrävenin Kånken Mini repun, jonka vahingossa bongasin suht. edulliseen hintaan. Pitäähän sitä jotain muistoa olla matkasta ja nyt se kulkee olalla mukana uusiin seikkailuihin. 

Sunnuntaikuolema.

Huh mikä päivä. Tuli taas todistettua ettei opinnot menneet täysin hukkaan hiukan tiukemmankin tilanteen kohdalla. Ja sunnuntain iltavuorot kun yleensä on niitä "lepovuoroja" missä suurimman ajan viettää höpötellen höppänöiden tätien ja setien kanssa ja kävellen ympyrää osastolla niiden setien ja tätien kanssa. Ei siis normaalisti tiedä mitenkään erityisen rankkaa aivotyötä. 

No eipä ollut tänään. Sattuipa somasti että kaikki ei mennyt ihan oppikirjan mukaan ja jouduttiinkin sitten ihan oikeasti töihin ja vielä varsin vauhdilla kun erään potilaan vointi hieman huononi. Kaksi vuotisen hoitsun urani aikana en ole vielä toistaiseksi ollut yhtä lähellä elvytystä, joten voin sanoa että hiukan hypähti sydän kurkkuun meikäläiselläkin, erityisesti kun hoitovastuu potilaasta oli vielä allekirjoittaneella. 

Lääkärin kanssa yhteistyö sujui niin sulavasti kuin vettä vaan, että pakko sanoa että olen hiukan itsekin ylpeä tilanteesta. Hommat luistu juuri niinkuin pitikin. Tällä hetkellä rouva on hyvässä hoidossa valvonnan puolella, joten paniikki hallussa. 

Pistipä kuitenkin miettimään asioita ja omaa osaamista, koska varsinaisesti kriittisiä tilanteita on tullut hoidettua aika vähän. Samalla pohdinnat työpaikan vaihdosta ihan jo oppimismielessä tuli saaneen varmuutta. Olen valmistumisesta saakka työskennellyt samalla osastolla, eli nyt sen kaksi vuotta, ja mieli alkaa halajamaan uusia haasteita. Vaihdon aika olisi nyt jos ei koskaan. 

Yleisesti on mielletty että kahdesta kolmeen vuoteen kestää ennen kuin yhden alan/asian hallitsee riittävän hyvin. Ongelmana on vain se, ettei minulla ole hajuakaan mikä seuraavana hallittavana kohteena on. Todennäköisesti edessä on muutto takaisin Turkuun kotikonnuille, joten kun miettii mitä kaikkea siellä on ei taaskaan keksi mitään. Mielenkiintoa riittäisi niin moneen suuntaan ettei tiettyä erikoisalaa ole juuri mielessä. 

Postailu jatkukoon. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään niin saa rauhassa miettiä. Nyt edessä kuitenkin välikuolema ennen huomista iltavuoroa. Tämän hoitsunkin pitää elpyä rauhassa. 

Kuva: hoitajat.net

Vappua ja Grillailua.

Antoisa toukokuu se täällä taas. Mikä meinaa seuraavaksi kesää. Äiti ja isä kertoivat jo nähneensä Pääskysiäkin, mutta no. Ehkä se nyt ei vielä tällä kertaa merkkaa kesää.  Kesälomat on nyt vahvistettu, joten lomaa todella odotellaan. Itse vietän lomaa parissa erässä alku- ja loppukesästä, ettei kävisi ikävästi ja loma ns. loppuisi kesken. Onpahan mitä odottaa.  Vaputkin on nyt vietetty joten seuraavaa juhlaa odotellessa.

Vappu meni ehkä vähemmän railakkaasti kuin joillain, mutta seura oli hyvää ja ruoka varmasti vielä parempaa. Vieläkin on sellainen olo, ettei ihan heti tee mieli syödä mitenkään erityisen raskaasti.  Grillikausi tuli avattua Vapun kunniaksi, ja toivon ettei naapurit hirveästi kärsinyt käryttelyistä. Sähkögrillin keksiminen on varmasti mahtavin keksintö, sitten kaasugrillin (tai missä järjestyksessä niitä sitten on keksittykään). Kerrostaloasumisessa on juuri se huonopuoli, ettei grillailuista yleensä kannata edes unelmoida. Meidän parveke kuitenkin on sen verran tilava, että sähkögrillin kanssa pelaaminen on mahdollista.

Eilen vielä hieman jatkettiin vappua, ei Piknikin merkeissä, vaan yllättäen grillaamalla. Kämppisten ystäväpariskunta tuli istumaan iltaa meille hyvän ruuan ja seuran perässä. Onneksi Vappunakin on huoltikset auki, niin saatiin varastoihin täydennystä. Ja jääkaapista löytyi vielä yksi Walesilainen Omppusiideri ruuan kyytipojaksi.

Seuraavana odotuksen kohteena tosiaan on Oslon reissu, josta saatoin mainita viimeisessä postauksessakin. Reissu osuu juuri sopivasti Norjan itsenäisyyspäivän aikaan, joten saa nähdä mitä kaikkea ihanaa tulee reissulla nähtyä. Oslossa on itsenäisyyspäivänä kuulemma tapana järjestää Lapsikulkue Kuninkaanlinnalle, joten toivottavasti aikataulu ja energia riittää siihen.  Holmenkollenilla varmasti pitää käydä, mutta saa nähdä mitä korkeanpaikan kammoni sanoo asiaan. Pitää varmaan alkaa jo henkisesti varautua asiaan. Toivottavasti kevät etenee Norjassa nopeampaa kuin täällä ja siellä olisi parin viikon kuluttua jo hirmuisen lämmin ja ihana ilma. 

Kuvat: tulppaaniuni.blogspot.com, uusiuomi.fi